Lukijoilta

Kyllästynyt määräaikaisuuksiin

Valmistuessani aikoinaan hoitajaksi, olin lapseton ja pystyin tekemään kolmivuorotyötä. Silloin pätkätyöt olivat hyvää harjoitusta ja poikivat pidempiaikaisia töitä. Nyt kun olen perheellinen, pienten lasten äiti, määräaikaisuudet sekä kolmivuorotyö eivät enää jaksaisi innostaa.

Hoitotyö itsessään on raskasta, eikä vuorotyön tekeminen sitä yhtään helpota. Määräaikaisuuksien tekeminen jatkuvasti on ala-arvoista. Vakituiseen työsuhteeseen ei kuitenkaan oteta ihmistä, joka ei ole valmis vuorotyötä tekemään. Kuitenkin useissa kohteissa nimenomaan aamuvuorot ovat kiireellisimpiä ja niissä tarvitaan henkilökuntaa eniten.

Työnantajat odottavat työntekijältään joustavuutta: Välillä kahdentoista tunnin vuoron tai jopa kahden vuoron putkeen tekemistä, vapailta töihin tuloa ja niin edelleen. Työntekijä ei kuitenkaan voi suuressakaan määrin vaikuttaa työvuoroihinsa menettämättä siis määräaikaisuuttaan joustamattomuuden vuoksi.

Määräaikainen hoitaja on aina työyhteisössä musta lammas, jota ei huolita palavereihin, koulutuksiin tai muihin sellaisiin. Lisäksi tuon leiman alla joutuu aina olemaan varuillaan jatkopaikasta: pitää mennä sata lasissa, mennä töihin välillä jopa sairaana. Vakituinen henkilökunta arvioi jatkuvasti työtä, persoonaa ja muuta sellaista, joissa heillä itselläänkin saattaa olla heikkouksia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vain harvassa paikassa on niin sanottu työhön perehdytys, saatikka oikeus edes osallistua ensisammutuskoulutukseen tai muuhun yhtä tärkeään koulutukseen.

Hoitaja tekee työtään sydämestään. Kilttinä ja ammattiinsa "koulittuna" ei voi juuri muuta kuin ottaa vastaan se mitä tulee. Raja menee kuitenkin jossain - myös määräaikaisella. Alan vaihto on käynyt mielessä useammin kuin kerran.

Vakituinen työ päivävuorossa kiinnostaa varmasti monia perheellisiä. Iltavuorolisän suuruus ei palkkapussissa pahemmin näy, mutta pienille lapsille äidin iltapoissaolo voi olla raskasta.

Määräaikainen vaan yhtä tärkeä