Lukijoilta

Suurissa pöydissä vähän tilaa pienille

TS/Lehtikuva<br />Kirjoittaja epäilee Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa suurissa neuvottelupöydissä.
TS/Lehtikuva
Kirjoittaja epäilee Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa suurissa neuvottelupöydissä.

"Liittyminen Neuvostoliittoon lujitti Eestin riippumattomuutta ja suvereniteettia. Siirtämällä osan oikeuksistaan SNTL:lle se sai mahdollisuuden käyttää Neuvostoliiton poliittista, taloudellista ja sotilaallista mahtia omien etujensa puolustamiseen, mutta osallistuu tällöin tasavertaisena liittovaltion sisä- ja ulkopolitiikan kehittelyyn ja toteuttamiseen sekä liittovaltion korkeimpien edustuselinten muodostamiseen." (APN: Eesti - Tien valinta 1917-1940).

Korvissani retoriikka kuulostaa perin tutulta. Näin nimittäin selitettiin pienen naapurimme "hakeutuminen" suureen liittokuntaan pienen eduksi ja korostettiin nimenomaan sitä, että nyt tuo pieni saisi nauttia suuren liiton synergiasta. Pieni pääsi mukaan suuriin pöytiin, joissa päätettiin suurista asioista. Tosin pieni liitettiin tässä tapauksessa siltä kysymättä suureen.

Me olemme sitä vastoin hakeutuneet vapaaehtoisesti Euroopan unionin jäseneksi sillä oletuksella, että jäsenyys tuo mukanaan taloudellista ja poliittista vakautta. Ei ollut vieras myöskään ajatus turvallisuuden lisääntymisestä. Näin silloin mentiin yhteisiin pöytiin, eikä anti ole ollut kauttaaltaan heikkoa. Unioni on siitäkin laajentunut ja se on saanut uusia tavoitteita.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Niin sanottu Lissabonin sopimus olisi vienyt unionia selvästi kohti liittovaltiokehitystä määräenemmistöpäätöksineen, presidentteineen, ulkoministereineen jne. Vastapainona tietenkin on lupaus parlamentin aseman vahvistamisesta. Mutta siellähän noita määräenemmistöpäätöksiä juuri tehtäisiin ja Suomelle katetut paikat sielläkin vähenisivät! Nyt näyttää unionin puheenjohtajamaalla olevan tarvetta puhuttaa irlantilaisia sekaannuksen aiheuttamisesta.

Mutta pöytähaikailussa on toinenkin ja vaarallisempi linja, Nato. Kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin yliö TS:ssa 21.7. maamme integroimisesta tiukasti myös Natoon on tästä tyyppiesimerkki. Nato-jäsenyyden perusteluiden logiikka etenee länsimaisen arvojärjestelmän yhtenäisyydestä Naton olemuksen ja roolin muuttumisen kautta Euroopan unionin turvatakuiden puutteellisuuteen. Nato pestään ja lingotaan perusteluissa puhtaaksi sen sotilaallisesta olemuksesta.

Mitä Natosta sitten jää tässä mielikuvassa jäljelle? Ja pisteenä iin päällä on tietenkin ajatus siitä, että Naton kautta olisimme kansainvälisessä johtajakaartissa! Tämä on jo hyvin tutuksi käynyttä löysää nykyretoriikkaa, päästä suuriin pöytiin ja kuvitelma siitä, että voisimme näin vaikuttaa itseämme suurempiin asioihin tasavertaisena osapuolena! Kansanedustaja Hemming ei ole suinkaan ensimmäinen suomalainen, eikä varmasti viimeinen, joka käyttää tätä heikkoa perustelua - itse asiassa kehäpäätelmää - poliittisessa linjauksessaan.

En pidä Suomen ulkopoliittista linjaa sotien jälkeen eräitä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta mitenkään vanhanaikaisena tai epäonnistuneena, vaan uskottavana ja oman kansan tukemana reaalipoliittisena linjana.

Kansainvälisen politiikan reaalitekijät ovat aina kovia ja suurten vaikuttajien sanelemia. Meidän mahdollisuutemme kansana ja valtiona ovat todella pieniä suurten linjojen vetämiseen puhumattakaan niiden oikaisusta. Jos olisin itse päättämässä maamme turvallisuuspolitiikan linjasta, en tarjoilisi kansalle näitä kuviteltuja pöytäpaikkoja. Sen verran inhorealisti olen ja uskon valtaosan Suomen kansastakin olevan.

Joni Lahti

Yhteiskuntatieteiden maisteri Lieto