Lukijoilta

Maisemallinen helmi Turun
Luolavuoressa pyrittävä säilyttämään

TS/Matti J. Paavola<br />Toistaiseksi nimettömän mäen näkymät Turun Luolavuoren seutuvilla ovat kirjoittajan mielestä vaalimisen arvoiset.
TS/Matti J. Paavola
Toistaiseksi nimettömän mäen näkymät Turun Luolavuoren seutuvilla ovat kirjoittajan mielestä vaalimisen arvoiset.

Olen pitkään asunut Turun itäisissä kaupunginosissa. Luolavuoren seudun metsäiset mäet ovat tulleet tutuiksi. Joskus 1950-1970-luvuilla metsän keskellä sijaitsi jätteiden kaatopaikka. Septic-tankkiautoilla kärrättiin erityiseen maa-altaaseen ihmisperäistä lietettä. Tämä aiheutti epämiellyttävää hajua.

Lähiseudun asukkaat Peltolantien varrella valittivat tästä hajusta ja myös alueelta valuvasta vedestä. Kaupunki lopetti Peltolan kaatopaikan ja käytti aluetta työmailta yli jäävän maan sijoituspaikkana. Jätteiden kaatopaikasta tuli yli kymmeneksi vuodeksi maankaatopaikka.

Katselin kotini parvekkeelta kuinka maa vähitellen nousi korkeammalle ja korkeammalle. 1980-luvun keskivaiheilla luin Turun Sanomista, että maan korottaminen lopetetaan. Kuulin kaupungininsinööri Martti Revolalta, että lopettamisen takana oli poliittisia paineita. Ilmeisesti maan alle haudattu kaatopaikka kummitteli vielä. Maankaatopaikan tarve oli itäisissä kaupunginosissa kuitenkin edelleen melkoinen.

Silloin minulle välähti. Kirjoitin 31.7.1985 Turun kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa muun muassa sanon, että "ympäristöstä erottuvat mäet koetaan yleisesti maisemallisina kohokohtina, joihin luonnonystävien ja ulkoilijoiden askeleet johtavat. Mikäli aikaisemman kaatopaikan päälle rakennettua mäkeä voitaisiin vielä korottaa 10-15 metrillä, muodostuisi se tavanomaisesta lounaissuomalaisesta maisemasta piristävällä tavalla erottuvaksi maastokohdaksi, joka kuitenkin voitaisiin maisemoida ympäristöönsä sopeutuvaksi. Näin muodostuisi turkulaisille uusi aikaisemmista vapaa-ajan viettopaikoista poikkeava ulkoilu-, liikunta- ja näköalapaikka, joka sijaitsisi aivan Luolavuoren kuntoradan naapuruudessa."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Revolan kanssa käymäni keskustelu antoi aiheen todeta kirjelmässä lisäksi, että "ei sovi myöskään unohtaa, että Turun kaupungissa on jatkuvaa maankaatopaikkojen tarvetta." Asiaa käsiteltäessä kaupunginhallituksen toimeksiannosta kiinteistö- ja rakennuslautakunnassa todettiin, että Peltolan kaatopaikan lisätäytöllä voidaan säästää kuljetuskustannuksissa laskutavasta riippuen 4,2-6,6 miljoonaa markkaa, josta noin puolet tulisi kaupungin omien työmaiden hyödyksi. Melkoinen potti rahaa kaupungin ja eräiden rakennusfirmojen hyödyksi.

Kaupunginlakimies Iiro Saari kertoi minulle epävirallisesti, että asiaa käsiteltäessä kaupunginhallituksessa oli todettu, että harvoin on tehty näin hyvää kansalaisaloitetta. Tieto lämmitti mieltäni. Kaupunginhallituksen hyväksymisen jälkeen maata ruvettiin uudelleen korottamaan. Maankaato päättyi vuonna 1994, jolloin keinotekoisesti tehdyn mäen korkeudeksi tuli 65 metriä merenpinnasta. Aikamoinen mäki näin turkulaisesta näkökulmasta katsottuna.

Olen nyt viitisentoista vuotta katsellut tätä kauniisti muotoiltua mäkeä. Olen monta kertaa viikossa kiivennyt mäen huipulle ja ihaillut sieltä avautuvaa mahtavaa näköalaa. Uudenvuoden aattoina olen seuraillut yksityisten kansalaisten ilotulitusta tältä mäeltä. Lumisina talvina olen huomannut, että varsinkin nuori väki pitää mäen loivista rinteistä.

Ihmisten luoma mäki oli alkuvaiheessa karu, autio ja tyhjä. Päättävässä asemassa olevat ihmiset jättivät viisaudessaan tai ehkäpä rahapulassa jatkotyöt luonnon tehtäväksi. Ja luonto tuli avuksi. Tuulet puhalsivat aution maan yli ja toivat tullessaan kasvien siemeniä. Mäen kasvisto on saanut muotoutua luonnonmenetelmällä. Se on monipuolistunut, voimistunut ja samalla kaunistunutkin. Varsinkin ketojen kasvit ovat löytäneet mäen rinteiltä oman paikkansa. Puita ja pensaitakin on kasvamassa.

Olen kuin ohimennen jututtanut monia mäellä tapaamiani tuntemattomia ihmisiä. Monenlaisia kehuja on tullut turkulaiselle yhteiskunnalle, joka on ensinnäkin rakentanut tämän mäen ja sitten toiseksi antanut luonnolle mahdollisuuden näyttää oma voimansa. Paras kuulemani kommentti on ollut: "Ihminen mykistyy tämän avaran ja monipuolisen kokonaisuuden edessä. Täällä tulee mieli iloiseksi".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Moni on kuitenkin sanonut, että lähiaikoina Turun kaupungin olisi tartuttava tämän alueen kehitykseen. Muutoin alue saattaa muutamassa vuosikymmenessä kehittyä hallitsemattomaksi viidakoksi. Silloin menetämme jotakin, mitä tänään ihailemme. Nykyinen vaihe avarine luonnonketoineen olisi pyrittävä säilyttämään.

Voisiko kulttuuripääkaupunki kehittää kysymyksessä olevasta alueesta erityisen maisemapuiston, joka tulisi palvelemaan turkulaisten ulkoilu-, liikunta- ja näköalapaikkana. Tämän kulttuuriprojektin perustyöt on jo vuosia sitten hoidettu. Tehdään nyt kulttuuriteko turkulaisten iloksi.

Matti J. Paavola

Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö