Saariston rengastietä on suositeltu ja mainostettu mainioksi fillaristeille. Aktiivisimpia markkinoijia lienevät ne, jotka eivät sitä ole kokeneet polkupyörän satulasta. Kestokäyttäjänä velvollisuuteni on kiinnittää epäkohtiin vakavaa huomiota:
Paraisten jälkeen kevyen liikenteen ura muuttuu jäsentymättömäksi kivirouhepäällysteiseksi ja kapeaksi poluksi, joka mutkittelee liian vaativassa maastossa. Kunnes se kokonaan loppuu. Nauvon ja Korppoon lauttojen välillä on näemmä autoilijoiden ikuinen pikataival. Loma-aikanakin heillä on vaarallinen kiire. Pyörätietä ei ole. Maisemat eivät mitenkään eroa Forssaan vievästä raitista.
Houtskarin saaristotie on kaunis ja monimuotoinen, mutta miksi esimerkiksi Mossalon saaren ohituspaikoilla merkitty kapea tie on varustettu huimalla 80 km/h nopeusrajoituksella? Lossien ja lauttojen odotuskopitkin tulisi siivota ainakin kerran kuukaudessa. Nopeusvalvontakameroin varustettu Kustavin-Turun välinen tieosuus lienee Suomen sakotetuimpia!
Ei pyörätien pakosti tarvitse noudattaa maantieuraa, päinvastoin. Kannattaa tutustua vaikka Bornholman saareen Itämerellä.
Saariston rengastie (217 km) on nykyisin pyöräilijälle pelkästään helpohko fyysinen suoritus (kokonaisnousua 1 570 m). Olisin varovainen markkinoidessani nykyistä "Saariston rengastietä" ulkomailla. Maailmankuulu vain Varsinais-Suomessa on klisee. Kun käyttäjiä ei ole, ei myöskään palveluita. Ja päinvastoin. Pyöräilijän ja luontoihmisen näkökulma on erilainen kuin motoristeilla. Ja usein käy niin, luonto muuttuu ympäristöksi, kun sitä hoitaa ihminen.
Mikael Miikkola
Kokenut turkulainen pyöräilijä
