Surmattujen kansanedustajien
kohtalot selvitetään
Vastineena TS:ssa 25.5. olleeseen juttuun 1918 kuolleista kansanedustajista todettakoon seuraavaa.
Eduskunnan satavuotishistoriasarjan integroiva näkökulma on eduskunnan työ ja sen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansanvaltaan. Jo kirjojen nimet kertovat varsin hyvin, mitkä aihepiirit ovat olleet meille sarjaa tehtäessä tärkeitä: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto (osa 1), Eduskunnan muuttuva asema (osa 2), Kansanvalta koetuksella (osa 3), Naiset eduskunnassa (osa 4), Kansanedustajan työ ja arki (osa 5), Miten eduskunta toimii (osa 6), Valiokunnat lähikuvassa (osa 7), Eduskunta hyvinvointivaltion rakentajana (osa 8), Sivistyksen ja tiedon Suomi (osa 9), Ensimmäinen ja neljäs valtiomahti (osa 10), Kansainvälinen eduskunta (osa 11) ja Suomen ja kansanvallan haasteet (osa 12).
Näissä kirjoissa olemme keskittyneet eläviin kansanedustajiin ja heidän aikaansaannoksiinsa. "Kuolleiden runoilijoiden klubin" eli kuolleet kansanedustajat olemme kernaasti jättäneet samaan aikaan tekeillä olleelle sotasurmaprojektille, vuotta 1918 koskevalle erikoistutkimukselle ja matrikkelien tekijöille.
Vuoden 1918 sotasurmatuissa ja terrorin uhreissa onkin yllin kyllin tutkittavaa sekä kansanedustajien kanssa että ilman heitä. Se on tutkimustehtävä, joka vaatii perusteellista ja osaksi hyvin työlästä erikoistutkimusta, kuten sotasurmaprojekti todistaa.
On mahdollista päästä varsin nopeasti kiinni ilmiöiden kokoluokkiin, mutta vaativa yksityiskohtiin menevä selvitys on hankalaa ja aikaavievää. Kyllä myös "elävien runoilijoiden klubin" tärkeissä toimissa on ollut 41 kirjoittajalla yllin kyllin selvitettävää.
Juhani Mylly
Sarjan päätoimittaja
