Kirkolta toivotaan
toimintaa sinkkunuorille
Olen sivusta seurannut sinkkunuorten (20-35 v.) elämää ja parisuhdeasioita. Tässä mielessä sinkkunuoret jakaantuvat kahteen ryhmään: Ensimmäisenä ryhmänä ovat ne nuoret, jotka eivät halua sitoutua vastakkaiseen sukupuoleen. Heille riittävät ystävyys- tai tilapäissuhteet. Monet liitelevät kukasta kukkaan, eikä yksinäisyys ole heille ongelma.
Toinen ryhmä ovat sinkkunuoret, joilla olisi tarve sitoutua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta joille tällaisen suhteen löytäminen on vaikeaa ja heillä on monilla taustalla päättynyt parisuhde ja sen jälkeinen pettymys. Näille nuorille tämä elämäntilanne on raskas ja todella suuri ongelma.
Useimmat heistä eivät tunne vetoa baaritiskeille tai vaikkapa tanssiparketille. He toivovat elämältä erilaisia vaihtoehtoja. Kirkolla on käsittääkseni yhteiskunnallinen auttajan rooli. Edellä mainituissa henkilösuhdeasioissa kirkko kyllä osittain toteuttaa rooliaan. On aivan nuorten toimintaa ja sitten taas toimintaa vanhemmille työikäisille, jossa ikäjakautuma painottuu 40-60 vuoden haarukkaan.
Mutta 20-35-vuotiaille sinkkunuorille ei ole minkäänlaista nuorille sopivaa tapahtuma tai toimintaohjelmaa. On myös turha kuvitella, että he haluaisivat joukolla etsiä osallistumista itseään selvästi vanhempien seuraan. Näkökulmat ovat ikäpolvilla kovin erilaisia.
Kuitenkin tämä nuorten sinkkujen ikäpolvi kaipaisi kaikkein eniten tapahtumia, joissa he voisivat kohdata ikäisiään ja löytää vähintään ystävyyssuhteita tällä tavoin. Tällaisessa tilanteessa kirkolla voisi olla tärkeä ja vastuullinen rooli.
Minusta kirkon tulisi tarttua tilaisuuteen lähestyä isoa joukkoa nuoria ihmisiä, joilla on selkeitä odotuksia tulevaisuuden suhteen ja asia on todella tärkeä.
Tietooni ei ainakaan ole tullut, että Turussa olisi kirkon ulkopuolella minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa sinkkunuorille.
Nuorille onnellisempi tulevaisuus
