Jukka Kärkkäinen
Suomessa on tällä hetkellä meneillään julkisten terveyspalvelujen lisääntyvä yksityistäminen. Kunta voi nykylainsäädännön mukaan päättää terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta ostopalveluna haluamassaan laajuudessa. Kunnat ovat myös käyttäneet mahdollisuutta hyväksi.
Keikkalääkärifirmoilta ostetaan lääkäreitä päivystämään, sijaisiksi tai korvaamaan puuttuvia virkalääkäreitä. Myös hoitohenkilökuntaa voidaan samalla tavalla ostaa ulkopuoliselta yritykseltä.
Koska laki velvoittaa kunnat järjestämään asukkailleen riittävät terveyspalvelut, ovat ne usein pakotettuja vuokraamaan työvoimaa keikkalääkärifirmoilta tilanteissa, joissa lääkäreitä ei ole onnistuttu muilla keinoilla riittävästi terveyskeskukseen palkkaamaan. Jopa terveyskeskuksen osa-alueita on ulkoistettu lääkäri- ja hoitajafirmoille, jotka näyttävät valtaavan aina vain suuremman osan julkisista terveysmarkkinoista.
Vaikka kuntalaiselle terveyspalvelut ovat saman hintaisia järjestämistavasta riippumatta, on ostopalvelulääkäri kunnalle huomattavasti kalliimpi kuin suoraan terveyskeskukseen palkattu lääkäri. Tarkemmin katsottuna keikkalääkärien palkkaaminen tulee myös kuntalaisille kalliimmaksi, sillä korkeampiin palkkoihin menneet verorahat ovat jostain muualta pois.
Kunnille aiheutuvien korkeampien kustannusten lisäksi keikkalääkärien käytössä on muitakin kielteisiä vaikutuksia. Keikkalääkäri on yleensä lyhytaikaisesti työssä, eikä hänelle kehity oman väestön hallintaa samalla tavalla kuin vakituisella terveyskeskuslääkärillä. Keikkaaminen voi myös johtaa erikoislääkäripalvelujen lisääntyvään kysyntään. Omalääkärillä, joka tuntee potilaan pidemmältä ajalta, on paremmat edellytykset hoitaa potilas itsenäisesti.
Terveyskeskuslääkärin työ on pitkäjänteistä väestövastuista työtä, johon eivät sovi lyhyet ja vaihtuvat työsuhteet. Myös työyhteisöissä keikkalääkärit voivat aiheuttaa ristiriitoja, sillä heille maksetaan samasta työstä parempaa palkkaa kuin vakituisille lääkäreille.
Mielestäni lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että terveyskeskustoiminta järjestetään kunnan omana toimintana tai kuntayhteistyönä. Kunnat voisivat perustaa yhteisiä hankintarenkaita, joiden avulla organisoidaan lääkärien ja hoitajien rekrytointi.
Tällä hetkellä kuntien terveydenhuolto on selvästi menettänyt rekrytointikykyään. Varsinkin sijaiset hankitaan keikkalääkärifirmojen kautta. Lääkäreitä tulisi houkutella töihin julkiselle sektorille esimerkiksi tarjoamalla osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Lääkärit hakeutuvat vuokralääkäreiksi parempien palkkojen lisäksi myös joustavampien työehtojen vuoksi. Keikkalääkäriys ei kuitenkaan nosta lääkärin ammatillista arvostusta eettisessä mielessä.
Terveydenhuollon hoitaminen keikkalääkäri- tai hoitajatyövoimalla ei kuitenkaan pitemmällä tähtäimellä ole kovinkaan kannattavaa, etenkään taloudellisesti. Vuokratyövoiman lisäksi kunnan kustannuksia lisää myös palvelujen kilpailuttamisen ja ostopalvelujen laadun valvonnan organisointi. Julkinen terveydenhuolto näivettyy ja terveydenhuollon menot kasvavat.
Tämä ei ole potilaiden, veronmaksajien tai kuntien etujen mukaista. Sen vuoksi meidän on puolustettava julkista terveydenhuoltoa ja kehitettävä sitä paremmaksi jatkuvan moittimisen ja yksityistämisien sijaan.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen läänin lääninlääkäri.
