Lukijoilta

Kirjoittajavieras Ralf Sund: Poliittisia avauksia

TS/Compic<br />- Olen yksinhuoltaja ja sovittanut elämäni sen mukaan, Ralf Sund sanoo.
TS/Compic
- Olen yksinhuoltaja ja sovittanut elämäni sen mukaan, Ralf Sund sanoo.

Ralf Sund

Kolmikymppisten kepulaisten yhteiskuntapoliittiselle puheenvuorolle, joka julkituotiin kovissa kansissa, voidaan ajatella useampikin kohderyhmä. "Vahvan keskustan tie, tervetuloa 2020-luku!" saattoi olla puoluesihteeriehdokas Mikko Alkion vaalikirja puoluesihteerikilpaan. Kirja saattaa olla myös huolellisesti mietitty arvio keskustapuolueen hallitusohjelmatavoitteista. Onhan kirjoittajien joukossa varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki ja muita nuoremman polven vahvoja keskustavaikuttajia.

Virallisena vaalilinjauksena kirja on rohkea ainakin kahdelta osin. Siinä herätetään 1999 vaalien mörkö. Työreformista tuli keskustapuolueen Waterloo. Keskustapuolueen "Suslov", Seppo Kääriäinen, on väitöskirjassaan käsitellyt työreformia. Hänen mielestään työreformi johti ongelmiin, koska "omat rivit eivät kuitenkaan pitäneet". Nyt nuorkepulaiset kaivavat tämän mörön kaapista uudelleen. Pitäisivätkö rivit nyt?

Työreformin uudelleenlämmittäminen ei vaikuta yksistään riskipitoiselta vaan pikemminkin hölmöltä. Kirjan kirjoittajat selittävät, että työreformia on toteutettu käytännössä varsinkin nykyisen hallituksen aikana. Väite on osin totta: työreformiin sisältyviä ajatuksia on toteutettu, mutta tämä koskee vain niitä osioita, joista ei alun alkaenkaan syntynyt kiivailua.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yleissitovuuden uusi tulkinta ja sopimukseen perustuvien joustojen ulottaminen järjestäytymättömälle työmarkkinakentälle olivat vaalikeskustelun 1999 kuumia perunoita. Ne eivät ole edenneet minnekään. Nämä kiistanalaiset kohdat nostetaan nyt entistä voimakkaammin esille.

Suomalainen hallitusratkaisu perustuu kahden kauppaan ja kolmannen korvapuustiin. Demareiden, keskustan ja kokoomuksen kesken täytyy löytyä kaksi hallituskelpoista. Keskustalaisten nuorten aikuisten kirjassa viesti on kohtuullisen selvä: keskustan tulisi ensisijaisesti hakeutua yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Syyt arviolle ovat "paitsi asiallisia, myös toimintatapoihin liittyviä". Taustalla on myös hyvät kokemukset vuoden 2006 presidentinvaalista.

Puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen on ollut hallitusvaihtoehtojen osalta valtioviisaasti hiljaa. Nuorkepulaisten korttien paljastaminen näin varhaisessa vaiheessa ei ollut taktisesti viisasta. Ei sitä voi perustella poliittisella rehellisyydelläkään, koska yleensä saaliin nylkeminen ennen sen kaatamista on lähinnä typerää.

Punamullan mahdollisen jatkon kannalta keskustapuolueen puoluekokous viesti on rohkaiseva. Puoluekokoukselle oli tarjolla puoluesihteeriehdokas, joka kohtuullisen avoimesti liputti porvarihallituksen puolesta, mutta puoluekokous päätti toisin. Uusi puoluesihteeri Jarmo Korhonen julisti peitellysti ennen puoluekokousta ja vähemmän peitellysti puoluekokouksen jälkeen punamultayhteistyön puolesta.

"Vahvan keskustan tie" -kirjaa tulee kaiketi pitää puoluesihteeriehdokkaana olleen Mikko Alkion vaalikirjana. Tässä sarjassa se on laadukas tuote. Se, että tämä linja ei saanut vastakaikua puoluekokouksessa laimentaa kirjan poliittista painoarvoa. Ehkä on lupa tulkita peräti niin, että kirjan teeseistä keskustan kenttäväki haluaa sanoutua irti.

Kirjoittaja on STTK:n asiamies, ja vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri.