Aikaa autettaville
Turkuun on valmistunut vihdoinkin uusi dementikkoja hoitava koti, Portsakoti, joka on valitettavasti pieni jo valmistuessaan.
Sinne siirrettiin Kurjenlinnan osasto 12:stakin viisi potilasta ja viisi hoitajaa. Jäljelle jäi vielä 33 potilasta, mutta hoitajiin tuli huomattavaa vajausta. Esimerkiksi sairaanhoitaja ja ensihoitaja jäivät puuttumaan.
Muuton myötä hoitajien työmäärä lisääntyi, joten varsinaiselle hoitotyölle jäi vähemmän aikaa. Tästä kärsivät ennen kaikkea hoidokit.
Aika on rajallinen, eikä sitä ole ruhtinaallisesti annettu hoitohenkilökunnallekaan, jotta he ehtisivät kuunnella ja käyttää lohduttavia sanoja ahdistuneille, ajan vangiksi jääneille potilaille.
Vajaamiehitys johtuu kuulemma hoitajapulasta. Nuoria eivät halua tälle fyysisesti ja henkisesti raskaalle alalle! Houkuttelisikohan palkanlisä yrittämään tätä ammattialaa?
Tulevaisuus ainakin lisää dementoitumista myös nyt päättävässäkin luokassa oleville. Kaikesta syytetään tietysti määrärahojen vähyyttä. Terveyden- ja vanhustenhuolto vie kuulemma suurimman osan budjetista.
Moneen muuhun kyllä riittää rahaa, kuten vanhojen rakennusten säilyttämiseen, poliitikkojen opintomatkoihin tai ehkäpä vielä kylpylälaitokseen Aurajoen rannoille.
Suosittelisin, että ne poliitikot, jotka määrärahoista päättävät, kokeilisivat vaikkapa opintomatkana, minkälaista dementiapotilaiden hoito todellisuudessa on. Esimerkiksi yksi päivä Kurjenlinnan hoiva-osastolla voisi valaista sitä, mitä hoitajat joutuvat tekemään päivästä päivään.
Vuoteisiin sidotut äänettömät potilaat, joilta puhe on unohtunut jo joitain vuosia sitten eivät osaa tai voi vaatia parannusta olotilaansa.
Haluaisivatkohan he sitä? Kerran kesässä he pääsevät ulos aurinkoon hetkeksi sängyissään tai pyörätuoleissaan. Se on heidän opintomatkansa ulkomaille ja se on heille mieluisaa. Puhumalla he eivät siitä pysty kiittämään, mutta ilmeillä kylläkin. Sen on aurinko houkutellut esiin.
"Tuo on riittävää heille" tuumivat kai kaukonäköiset rahakirstujen vartijat. Eiväthän hoidokit pysty puhumaan saatikka äänestämään työläispresidenttiä tai kaupungin johtoelimiin pyrkiviä.
Toivottavasti olette siellä tyytyväisiä ja nukutte yönne hyvin, toivoo Kurjenlinnan osasto 12:n toimintaan seitsemän vuoden ajan tutustunut Alzheimer-potilaan puoliso.
Pauli Tolmunen
