Eevi Raunio
Viime sotien jälkeen Turussa laivateollisuus rakensi sotakorvauslaivoja. Työmaalla tarvittiin monen alan ammattimiehiä. Tarina kertoo niittivasaroiden paukkeen kuuluneen telakalta kauas kaupungille. Joku sitä ihmettelemään telakan työntekijälle, että eikö ota korviin sellainen pauke. Siihen kaveri vastasi: kyllä se ensin otti, mutta siihen tottuu. Tottumisesta ei tosin ollut kyse vaan korvasta oli mennyt kuulo.
Silloin ei työsuojelu ollut sitä mitä se on nyt. Kuulosuojaimet tai niiden käyttö olivat lähes tuntematon käsite.
Ollessani nuoruudessani rakennuksella maalarina, muistan kuinka korvaan sattui, kun "kutteri" ja "käsisirkelit" pitivät julmetun kovaa ääntä. Joskus oli pakko pistää pumpulit korviin, että kesti sen metelin. Tästä rakennusmelusta on jäänyt toiseen korvaani lievä kuulovamma ja tietysti iän myötä kuulo on alentunut muutenkin.
On vaikea keskittyä kuulemiseen, jos taustahäly on kovin suuri. Esimerkiksi olohuoneen televisiossa urheiluselostaja huutaa, itse lasken kattilaan vettä keittiössä ja joku huutelee kylpyhuoneesta jotain, en välttämättä kuule onko kyseessä shampoon vai pyyhkeen puute, tai ehkä kyseessä onkin oma valikoiva kuulo.
Olen ihmetellyt kuinka huono kuulo nuorisolla on, kun eivät kuule pienemmällä äänellä musiikkia. Amerikassahan on jo todettu että kaikenlaiset soittimet, joissa käytetään kuulokkeita soivat niin lujaa korvaan, että nuorison kuulo on huonontunut hälyttävästi.
Kuulonhuoltoliitto on kiinnittänyt huomiota joka paikassa pauhaavaan taustamusiikkiin.
Ravintolassa ja yökerhoissa on korvia huumaava musiikki. Jos aikoo mennä niihin keskustellakseen siellä jonkun kanssa, se on täysin mahdotonta. Ei siellä pysty edes kysymään sitä perinteistä kysymystä: käyks tääl useest? Ajattelen vain niitä työntekijöitä miten pystyvät olemaan siellä töissä. Jos se olisi tehdashalli, työsuojelu puuttuisi asiaan.
Nykyään musiikki on täysillä niin, että elokuviin ja konsertteihin on otettava korvatulpat mukaan, jos aikoo nauttia esityksistä.
Sanotaan, että vanhemmiten ei kuule heinäsirkkojen ääntä. Ainakin vielä viime kesänä kuulin. Johtuneeko yleisestä metelistä vai mistä, kun erilaiset hiljaisuuden tapahtumat ja vastaavat ovat saavuttaneet suuren suosion.
Kyllähän on niin, ettei mikään ole sen ihanampaa kuin mennä keväällä aikaisin aamulla metsään tai puistoon ja kuunnella luonnon ääniä. Voihan sitä joskus paneutua myös omiin ajatuksiin tai tekemisiin niin, ettei pysty kuulemaan. Silloin on kyllä kyseessä valikoiva kuulo, jota esiintyy erityisesti miehillä.
Kaksi kaverusta istui baarissa ja keskusteli syvällisiä, jolloin toinen kertoi: vaimo oli tilannut minulle korvalääkärin mutta en minä ole mitään kuullut.
Kirjoittaja on turkulainen maalarimestari.
