Kypärä vai ei
"Hyvä ettei osunut jalompaan ruumiinosaan", sanoi eräs Tuntemattoman sankari saatuaan sirpaleen päähänsä. Edellä todettu asenne tuntuu olevan useimmilla pyöräilijöillä. Tosiasia on, että joutuessaan onnettomuuteen, kaksipyöräisellä liikkuva todennäköisimmin loukkaa päänsä.
Kypäräpakosta huolimatta ainakin joka toinen pyöräilee kypärättä.
Itse pyöräilen usein vuodenajasta riippumatta. Pyöräily on kivaa ja on turhauttavaa jynssätä auton laseja muutaman kilometrin matkan takia.
Käytän aina kypärää, koska en helteelläkään tykkää pyöräillä päähineettä. Kypärä ei lennä päästä kovallakaan tuulella ja lippa suojaa silmiä itikoilta ja roiskeilta.
Valkoinen "vanhanaikainen" kypärä ei ole trendikäs, mutta se on paras. Autoilija huomaa sen syrjäsilmälläkin.
Ministeritasolla on väläytelty kypärättä pyöräilevien sakottamista. Se voisi kuitenkin helposti johtaa mielivaltaan. On eri asia pyöräileekö omilla maillaan, vai kaupungin keskustassa.
Kypäräpakkoasialla on myös toinen puoli, josta mielestäni on julkisuudessa täysin vaiettu. Mitä tapahtuu vakuutuskorvaukselle, jos todetaan kypärättömyyden lisänneen vahinkoja?
Ismo Saloranta
Lieto
