Lukijoilta

Kirjoittajavieras Johannes Yrttiaho: Akateemisesta vapaudesta
ei voi enää puhua

TS/
TS/

Johannes Yrttiaho

Tänä syksynä astui Suomen yliopistoissa voimaan tutkintorakenteen uudistus. Uudistus on osa niin kutsuttua Bolognan prosessia, EU:n laajuista yliopistotutkintojen yhdenmukaistamishanketta. Vuoteen 2010 mennessä on tarkoitus luoda yhtenäinen korkeakoulutusalue Eurooppaan. Tavoitteena on muun muassa lisätä EU-alueen koulutuksen kilpailukykyä suhteessa muihin maanosiin.

Yhtä jalkaa näiden uudistusten kanssa yliopisto-opiskelijan arkeen on hiljalleen työntynyt vaatimuksia tehokkaammasta ja nopeammasta opiskelusta. Tästä lähin muun muassa opintoaikojen rajaukset, uusi neljän periodin lukukausijako sekä henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) hoputtavat opiskelijoita valmistumaan entistä ripeämmin.

Ne opiskelijat, jotka pääsivät tänä syksynä yliopistoon akateemisesta vapaudesta haaveillen saattavat pettyä karvaastikin, kun jo toteutettujen tai toteutumassa olevien uusliberalististen uudistusten koko kuva paljastuu. Opintojen rajoitusten ja tehokkuuspaineiden kasvaessa voisi kuvitella, että opetukseen panostetaan aiempaa enemmän. Näin ei asian laita kuitenkaan ole. Valtio suunnittelee lisäpanostusten sijaan vähentävänsä vuoteen 2011 mennessä tuhansia yliopistovirkoja, Turussakin satoja. Tällaiset supistukset huonontavat varmasti opetuksen tasoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Opiskelijoiden toimeentulo on 1990-luvun alusta alkaen jatkuvasti heikentynyt. Yhä useampi opiskelija on köyhä. Opintotuki ei yksinkertaisesti riitä elämiseen. Lisäksi yhteiskunnan tuesta on alettu siirtyä kohti lainapainotteista opintotukea. Jatkuva työnteko opintojen ohessa tai vanhempien tuki ovat lainan lisäksi ainoita keinoja rahoittaa opiskelua. Toimeentulovaikeudet ovat omiaan heikentämään myös oppimistuloksia ja venyttämään opiskeluaikaa.

Jatkuvan tehostamisen vuoksi yliopisto tarjoaa yhä harvemmin tilaa keskusteluille, väittelyille, uusille oivalluksille ja uuden luomiselle. Tulevaisuuden yliopistoista onkin odotettavissa aiempaa enemmän onttoja putkitutkintoja, maistereita elinkeinoelämän ja byrokratian palvelukseen.

Akateemisen vapauden sijaan on astumassa nopea-tempoinen "kvartaaliopiskelu". Opiskelijan on ohjelmoitava opintonsa ja elämänsä uudelleen neljännesvuosittain vaihtuvien opetusperiodien mukaan. Pelottavinta on, että uudelle kvartaalitaloudessa kasvaneelle opiskelijasukupolvelle "kvartaaliopiskelukin" saattaa tuntua aivan luonnolliselta.

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja.