Turun Sanomat kirjoitti hammashoidon jonoista 22.9. Reilussa kolmessa vuodessa jonot ovat satakertaistuneet! Jonojen räjähtämisen syynä on lakimuutos, joka toi koko väestön terveyskeskusten hammashoidon piiriin 1.12.2002. Hammashoidon resursseja ei kuitenkaan Turun terveyskeskuksessa lisätty ennen kuin kuluvana vuonna ja 28.9. terveyslautakunta lisäsi edelleen kunnallisen hammashoidon resursseja ensi vuonna.
Turussa onkin nyt terveyskeskuksen hammaslääkärimäärä suhteutettuna asukasmäärään kovin pieni verrattaessa muihin suuriin kaupunkeihin. Ja tästä johtuen tietysti myös hammashoidon menot ovat kuuden suuren kaupungin vertailussa pienimmät.
Yliopisto on kouluttanut paljon lääkäreitä, jotka ottavat vastaan yksityissektorilla Turussa. Hammaslääkäritiheys Turussa ei siis kokonaisuutena ole pieni. Ennen lakimuutosta potilaita oli tasaisesti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Kuntien tulisi siis ostaa yksityishammaslääkärit terveyskeskuksiin töihin, jotta lakiin ja tänä vuonna voimaan tulleeseen hoitotakuuseen voidaan vastata. Samat lääkärit hoitaisivat samat potilaat toisessa palvelujärjestelmässä.
Koko ongelma olisi voitu ratkaista eduskunnassa vuonna 2002 korottamalla yksityisestä hoidosta saatavaa kelan korvausta, jonka lain mukaan tulisi olla 60 prosenttia kustannuksista, mutta joka on vajonnut jopa alle 30 prosenttiin, koska korvausperusteisiin ei ole puututtu sitten vuoden 1989. Täytyy muistaa, että kela-korvaus on osa sairausvakuutusta, jonka olemme maksaneet, jotta sitä tarvitessamme voimme käyttää. Kyseessä ei ole valtion subventio.
Yksityissektorilla hoidettujen potilaiden omakustannusosuus on nyt noin kaksinkertainen. Mikäli ero ei olisi näin merkittävä, kunnallisen palvelun kysyntä ei olisi noussut niin rajusti.
Meillä ollaan huolestuneita kuntien terveysbudjettien kohtuuttomasta kasvusta ja puhutaan yksityisen yrittämisen puolesta ja yhteistyöstä kunnan ja kolmannen sektorin kanssa. Mutta poliitikkojen tai virkamiesten toimintaan se ei käytännössä aina yllä sen paremmin valtiollisella kuin kunnallisella tasolla.
Valtio tekee lakeja, jotka turhaan luovat menopaineita kuntien muutoinkin ankeaan budjettitilanteeseen. Kunnissa puolestaan esitetään virkoja perustettavaksi, kun aloitetaan uusia toimintoja tai mietitään vanhojen toimintojen kehittämistä. Kunnat eivät selviä tulevasta palvelutarpeesta ilman tuntuvia veronkorotuksia, jos jopa olemassa olevaa yksityistä palvelutoimintaa ehdoin tahdoin ohjataan kunnallisena virkatyönä tehtäväksi.
Heikki Pälve
Turun terveyslautakunnan vpj (kok)
