Jarmo Rasi
Nämä Juicen laulun sanat nousivat aina mieleeni, kun luin lääkärikirjaa. Siksi olen jättänyt vaivojeni laadun arvioinnin ammattilaisten hoiviin. Nyt ovat kuitenkin sanomalehtienkin sivut alkaneet täyttyä alan otsikoilla. Koko kesän olemme saaneet lukea lehdistä siitä, kuinka ylipainoiset suomalaiset liikkuvat liian vähän ja sairastuvat aikuisiän diabetekseen. Myös se kerrotaan lähes viikoittain, miten alkoholin kulutus on meillä edelleen kasvussa ja tupakoinnin vähenemisestäkään ei ole kovin vakuuttavia tilastoja. Jos juttuja on uskominen, me kuljemme hitaammin, mutta yhä tuskallisemmin kohti viimeistä päivää.
Sitran yliasiamies Esko Aho esitti Kauppalehden haastattelussa bonusjärjestelmää ja alhaisempia sairaanhoitokuluja kuntoaan hoitaville, kuin epäterveellisesti eläville ihmisille. Ajatusta ovat alan asiantuntijatkin nostaneet toistuvasti keskusteluun Lääkärilehden palstoilla. Amerikassa kuulemma vastaavaa mallia on jo kokeiltu käytännössä. Ajatus vaikuttaa alkuun reilulta ja houkuttelevalta.
Asian tarkempi pohdinta tuo esille ongelmia. Ensimmäinen ja suurin ongelmista lienee kysymys siitä, missä tai kuka määrittäisi, mitkä ovat yksiselitteisesti terveelliset elämäntavat. Entä kuka määrittäisi sen mukaan potilaiden maksuluokat? Syvällisempi pohdinta tuo esille Ahonkin esille nostaman ehdotuksen mahdottomuuden. Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta se on myös perusoikeuksien vastainen.
Ahon esityksen taustalla on kuitenkin selvästi huoli siitä, miten rahat saadaan tulevaisuudessa riittämään sairaiden hoitamiseen. Terveydenhuollon kustannukset paisuvat kiihtyvällä vauhdilla jo pelkästään vanhusväestön määrän kasvaessa.
Keskustelun taustalla on toive terveemmästä ja pidemmästä elämästä. Toiveella on hintansa ja kunnilta puuttuu raha tuon toiveen täyttämiseen. Sairaanhoitopiirin talousarviovalmistelussa edetään tällä hetkellä kuntakierrosten aikaa. Valmistelevat virkamiehet myyvät, ja kunnanisät ostavat, sairaanhoitopalveluita kuntalaisille. Kaikissa varsinais-suomalaisissa kunnissa taivastellaan tänäkin syksynä sairaanhoidon menojen kasvua. Näennäisesti keskustellaan rahasta, viime kädessä on kyse kansalaisten terveydestä, eli siitä kenen hoitamiseen rahat riittävät.
Terveyttä edistäviä toimenpiteitä ja sairauksia ennaltaehkäiseviä ryhtiliikkeitä tarvittaisiin nyt laajasti yhteiskunnassa. Sairauksien hoitoon käytettävistä rahoista on pulaa, siksi olisi tärkeätä, että me ottaisimme itsekin enemmän vastuuta omasta terveydestämme. Valistuksen lisääminen ja koulujen terveyskasvatus ovat oikeita askeleita tulevaisuutta ajatellen.
Otsikon loppu on meillä kaikilla tiedossa, mutta se myönnettäköön, että suuri enemmistö meistä voisi matkaansa pidentää ja sen laatua lisätä merkittävästi myös omilla valinnoillaan.
Kirjoittaja on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhtymävaltuuston puheenjohtaja (vas), Loimaan Keskuskoulun rehtori.
