EU:n jäsenmaat ovat Kioton sopimuksessa sitoutuneet vähentämään kasvihuonepäästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosiin 2008-2012 mennessä. Tästä huolimatta energiankulutus on viime vuosina jatkuvasti kasvanut.
On arvioitu, että rakennusten osuus kaikesta energian kulutuksesta on 40 prosenttia. EU:n energiatehokkuusdirektiivin (2002/91/EY) tavoitteena onkin vähentää päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta puuttumalla rakennusten energiankäyttöön. Direktiivillä luodaan raamit rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja määrittelemiseksi. Direktiiviä on tarkoitus soveltaa kansallisella tasolla siten, että paikalliset ilmasto-olosuhteet, sisäilmastolle asetetut vaatimukset sekä kustannustehokkuus otetaan huomioon.
Energiatehokkuusdirektiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan vuonna 2006. Siirtymäajat huomioiden tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuoden 2009 alusta alkaen jokaiselle käyttöön otettavalle, myytävälle tai vuokrattavalle rakennukselle tai sen osalle on esitettävä energiatehokkuustodistus.
Todistuksessa esitetään rakennuksen energiatehokkuuden indikaattorit, mahdolliset vertailuarvot sekä suositukset energiatehokkuuden parantamiskeinoiksi. Laskentamenetelmiä, indikaattoreita ja tarkastusta koskevat asetukset eivät ole vielä valmistuneet, joten tarkkaa tietoa siitä, mitä todistus tulee sisältämään, ei ole olemassa.
Nyt lausunnolla ollut lakiehdotus johtaisi turhan raskaaseen ja kalliiseen energiatodistusmenettelyyn. Suomen Kiinteistöliitto korostaa, että energiatodistuksesta ei saa tulla itsetarkoitus, vaan käytännön työkalu rakennusten käyttäjille ja muille sidosryhmille. Direktiivin muodollinen täyttäminen ei kannusta eikä edistä energiansäästöä.
Energiatodistus täytyy voida laatia kevyellä menetelmällä silloin, kun rakennuksesta on olemassa tuoreita aikaisempia dokumentteja, joista tarvittavat tiedot löytyvät. Kiinteistöissä tehty suunnitelmallinen korjaustoiminta sekä muut energiansäästöön vaikuttavat toimenpiteet ja selvitykset tulee voida hyödyntää täysimääräisesti todistuksia laadittaessa. Mikäli menettelystä tehdään liian raskas, ei ammattitaitoisia tekijöitä löydy riittävästi, eikä rakennuksia saada määräaikaan mennessä katselmoitua.
Energiatodistusmenettelystä ei saa myöskään tulla taloyhtiöille tarpeettoman kallis. Vaarana on tällöin, että resurssit käytetään todistuksen laadintaan eikä itse energiansäästötoimiin.
Energiansäästöön tähtäävät toimet ovat taloyhtiöidenkin näkökulmasta kannatettavia ja tarpeellisia. Nyt tulisi ensi sijassa pyrkiä siihen, että kiinteistönomistajia kannustettaisiin vapaaehtoisin toimin parantamaan rakennusten energiataloutta ja sitä kautta saamaan taloudellisia säästöjä aikaan kiinteistöissä. Todistusmenettelystä ei saa tulla kustannuksia nostava pullonkaula rakentamiseen tai rakennusten hoitoon ja ylläpitoon.
Kaisa Leiwo
Toiminnanjohtaja Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi
