Henkilöarvioinnin
kukkasia piispanvaalissa

Rainer Carpelanin arvio "Työpaikkoja tarjolla: PIISPA" -artikkeli sisälsi kohdallani selkeitä asia- että arviointivirheitä (TS 28.8.).

Arvioija Carpelan: "Valkoinen paitakin kuvastaa halua erottua joukosta, kun kaikilla muilla on papillisen musta". Arvioija ei näköjään tiennyt, että papin juhlapaita on valkoinen, jota piispa on kehottanut käyttämään vähänkään juhlavimmissa tilanteissa. Piispan neuvon seuraaminen on siis halua erottua joukosta?

Tarkasti kuunneltaessa olisi selvinnyt, että viittaukseni duunaritason kaveriin ei tarkoittanut perhetaustaa, vaan virka-asemaa kirkossa. Kappalaisen virasta on nimittäin hyötyäkin: työnkuvani vuoksi tunnen hyvin seurakunnan toiminnan ruohonjuuritasolla ja olen tehnyt aiheesta jopa väitöskirjan.

Toiminnan tarkka tunteminen tuskin haittaa piispan työtä, jossa tärkeintä on juuri seurakunnan perustehtävän tukeminen? Tuskinpa väitöskirjakaan aiheesta on haitaksi?

Snobin maineen sain heitettyäni kolmituntisen paneelin aikana yhden latinankielisen, nelisanaisen lauseen - jonka heti perään selitin. Pienestä on kiinni. Arvioija unohti autuaasti, että kuulijoiden joukossa oli runsaasti pappeja, jotka osaavat ulkoa tuon opinkohdan kiteytyksen. Selitys varmisti latinaa osaamattomien ymmärtämisen.

Kapinallista kieltäkin kuulemma käytin, mikä osoittaa halua rikkoa rajoja. Sain kuitenkin paljon palautetta paneelin jälkeen siitä, että puhuin normaalia ja eloisaa kieltä, jotka tavallinen kuulija ymmärsi helposti.

Arvioijalla näyttää olevan taustaoletuksena, että normaalin kielen käyttäminen kirkossa on kapinallista ja rajoja rikkovaa. Ja kattia kanssa! Ihmisille on puhuttava ymmärrettävästi.

On aika erikoista, että tohtorinväitöskirjan tehnyttä pappia sanotaan suurpiirteiseksi mainoksen perusteella. Jokainen asiaan perehtynyt tietää, että suurpiirteisesti kasatusta tutkimuksesta ei koskaan tule väitöskirjaa eikä sen suurpiirteisestä tekijästä tohtoria.

Pedantti en ole, mutta tärkeisiin asioihin paneudun huolella. Tämän tietävät minua lähellä olevat ihmiset.

Arvioijan kirkkososiologiset kyvyt joutuvat omituiseen valoon, kun hän mainitsee ehdokas Rissasen perehtymisen islaminuskoon tuovan lisäarvoa, mutta ei arvioi ollenkaan, mitä arvoa on toisen ehdokkaan tohtorinväitöksellä, jossa tutkitaan saman hiippakunnan perustoimintaa. Yksipuolista arviointia. Tarkoitushakuisuutta?

Tarkempi perehtyminen taustatietoihin olisi tuottanut tasapainoisemman vertailun. Siihen kai henkilöarvioinnissa on aina pyrittävä?

Seppo Sattilainen

Teologian tohtori