Puolustusministeri Seppo Kääriäinen vieraili kesäkuussa Ahvenanmaalla ja ylistää nettikolumnissaan Ahvenanmaan 1921 sovittua demilitarisointia mainiten sen lisäävän vakautta ympäristöönsä.
Ministeriön hallinnonalaan kuuluva, rannikon puolustuksesta nykyisin vastaava puolustushaara Merivoimat on ottanut todesta tuon ajatuksen ja laajentaa demilitarisointia omaehtoisesti maakuntarajan itäpuolelle. Saaristomerellä betonoidaan viimeisetkin rannikkopuolustuksen tukikohdat muun muassa Utössä ja Örössä. Samaan roskakoriin saavat mennä myös ajanmukaiset tykistöjärjestelmät, josta seuraa ilmeisesti strategisen, kustannustehokkaan merimiina-aseenkin alasajo, koska kriisiajan miinoitteita suojaava tykistö ajetaan alas.
Nämä toimet siksi, että varoja löytyisi kriisinhallintaan ja sen kehittämiseen muilla mantereilla.
Puolustusministeriön tuleva kansliapäällikkö kenraaliluutnantti Kari Rimpi moitti nimittämisensä jälkeen haastattelussaan eduskuntaa taannoiseen taisteluhelikopterihankkeeseen puuttumisesta. - Hyvä kun puuttui ja voisi puuttua vielä puolustusselonteossa määritettyihin puolustushaarojen, meri- ja ilmavoimien ulkomaantehtävien kovin väljiin tulkintoihin, kyseenalaisiin hankintoihin kuten ilmatyynyalusprojekti ja visioihin suurten johto- ja taistelualusten kriisinhallinnasta kaukaisilla merillä. Tämä kaikki kotimaan alue- ja paikallispuolustuksen kustannuksella.
Lauantaina 20.8. viimeisen Korppoossa järjestetyn, lakkautettavan Turun Rannikkopatteriston juhlavan valatilaisuuden jälkeen sorsastajien aseet alkoivat paukkua iltapäivällä sorsastuskauden alettua symbolisoiden siviililäsnäoloa laajassa autioituvassa saaristossa.
Kun Merivoimat on yhtäkkiä alkanut pitää päätehtävänään merenkulun suojaamista avomerellä, koska muitakaan tulevaisuuden mahdollisia uhkia ei enää tunnisteta, niin mitenkähän mahtaa esimerkiksi Venäjä suunnitella turvaavansa kauppamerenkulkunsa Suomenlahdella ja Pohjoisella Itämerellä?
Seppo Ruohonen
Turku
