Koulutielle lähti jälleen suuri joukko pieniä tyttöjä ja poikia. Niinkuin joka vuosi. Lapsuuden ovet sulkeutuvat hiljalleen päivähoitoorganisaatioiden ja kotihoidon taakse. Pienen lapsen elämä muuttuu todella paljon, tulemmeko sitä aina edes ajatelleeksi?
Lapsen on opittava huolehtimaan itsestään ja omista tavaroistaan. On opittava pitämään puolensa kiusaajia vastaan. On opittava huolehtimaan koulutarvikkeista ja kulkemaan koulumatkat ilman saattajaa. On laitettava vaatteet sään mukaan päälle.
Koulun alkaminen on pienelle lapselle iso asia. Meidän aikuisten on hyvä muistaa se! Antakaamme lapselle aikaa sopeutua tähän uuteen ja hämmentävään elämänvaiheeseen. Kaikille lapsille ei koulun aloittaminen ole samanlaista. Jotkut uivat kuin kala vedessä uusien haasteiden edessä, toisille saattaa luokkahuone pulpetteineen ja uusine kavereineen aiheuttaa ahdistusta. Joltakin lapselta on kuollut mummi tai tullut avioero tai muutettu uusperheeseen uusien ihmisuhteiden verkkoon. Pienen lapsen mieli hämmeentyy monesta asiasta tämän päivän yhäti muuttuvassa yhteiskuntarakenteessa. On työttömyytä ja suoranaista köyhyyttä vähävaraisissa perheissä.
Meidän on kuitenkin kaikkien huolehdittava rakkaimmistamme, lapsistamme, tulevista eläkkeen maksajistamme, maamme rakentajista. Perusta kaikkeen luodaan jo lapsena ja sen perustan luomme me aikuiset!
Mutta minkälaisen perustan. Eräskin 7- vuotias lapsi aloitti koulunkäynnin. Läksyjä tuli jo heti ensimmäisellä viikolla, juuri kun kirjat oli lapsille jaettu. Monista lapsista on hienoa ja jännittäävää saada tehdä läksyjä. Olen iso ja koululainen! Mutta tämä tosiasia jonka kuulin, pysäytti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.
Jo ensimmäisellä viikolla oli pientä lasta uhkailtu jälki-istunnolla tekemättömien läksyjen vuoksi! En ymmärrä miten opettajankoulutuslaitos toimii, opetetetaanko peruskoulussa lapsille jo ensisenteillä uhkailun kautta läksyjen tekemättä jättämisen seuraamuksia? Vai onko kyseessä ollut nuori henkilö opettajana joka yrittää ottaa auktoriteetin heti käsiinsä - todellakin vain hieman väärällä tavalla. Ymmärtääkö edes kaksi päivää opintietä käynyt pieni lapsi kaikkia koulun sääntöjä?
Eikö meidän aikuisten pidä tukea eikä uhkailla lasta? Syitä läksyjen laiminlyömiseen juuri koulutiensä aloittaneella lapsella lienee monia. On niin suuri asia istua suureen kiiltään luokkaan, uusien kavereiden joukkoon ja uusien koulun vaatimien sääntöjen sisään, ettemme voi todellakaan odottaa että lapsi oppii säännöt heti avattuaan peruskoulun oven!
Jos lapsi on jo kotonaan saanut kokea epäonnistumisia ja koulu vielä ruokkii sitä, syitä nykyisten nuorten väkivaltaiseen käyttäytyiseen ei tarvitse kaukaa hakea. Tämä pieni lapsi tulee varmaan muistamaan koulunsa aloittamisen pelottavana ja hämmentävänä eikä suinkaan kannustavana ja iloisena, mitä oppimisen tulisi ehdottomasti olla!
Toinen tositapahtuma liittyy koulun jälkeiseen iltapäivähoitoon. Lapsi aloitti ensimmäisen luokkansa ja ajautui vahingossa koulun jälkeen väärään iltapäiväkerhoon. Kukaan ei kysellyt ketkä olivat ryhmässä paikalla. Kyseinen pieni lapsi sai kuitenkin olla rauhassa väärässä ryhmässä ja sai olla yksin ulkona kun toiset lapset söivät välipalaa. Äiti oli työpaikallaan autuaan tietämätön poikansa hädästä. Mennessään hakemaan lastansa oikeasta iltapäivähoitoryhmästä, ei lapsi ollutkaan siellä! Mutkien kautta lapsi kuitenkin löytyi toisesta päivähoitoryhmästä.
Kysyisinkin: miten tarkistetaan että iltapäiväryhmän lapset todella tulevat koulun jälkeen hoitoon? Nykypäivänä kun lapsille tapahtuu kaikenlaista. Lapsemme elävät hyvin turvattomassa ja välinpitämättömäsä yhteiskunnassa. Meidän aikuisten on opittava kantamaan vastuu lapsistamme! Suojatiellä tapahtuva onnettomuus voidaan laskea samaan välinpitämättömyyden tilaan.
Älä siis arkaile kysyä pieneltä yksin ja eksyksissään kulkevalta lapselta että mihin hän on menossa. Helpottakaamme pienten lastemme alkutaivalta koulutiellä! Heistäkin pitäisi tulla joskus vastuunsa kantavia aikuisia. Antakaamme siis heille kaikki rakkautemme, huolenpitomme ja tukemme jotta he selviäsivät koulun ja uuden elämävaiheensa alkuun!
Birgitta Wulf
Helsinki
