Pätevien sosiaalityöntekijöiden
puuttumiselle on olemassa syitäkin
Tutkija Minna Virtanen kiinnittää mielipidekirjoituksessaan (TS 14.6.) huomiota tärkeään asiaan, pätevien sosiaalityöntekijöiden riittämättömään määrään kunnallisessa sosiaalityössä. Kirjoituksessa ei kuitenkaan pohdita lainkaan sitä, mistä pätevien sosiaalityöntekijöiden puuttuminen voisi johtua.
Kuntiin palkattaisiin kyllä päteviä työntekijöitä, jos heitä olisi virkojen hakijoina. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella on viime vuosina ollut avoinna monia sosiaalityöntekijän virkoja, joihin ei ole ollut yhtään pätevää hakijaa. Kunnat joutuvat usein pakon edessä ottamaan työsuhteeseen muodollisesti epäpäteviä työntekijöitä. Pätevät sosiaalityöntekijät vaihtavat usein myös aktiivisesti työpaikkaa.
Jotta sosiaalityön hankalaan tilanteeseen saataisiin parannusta, pitäisi tapahtua parannuksia sekä kuntien sosiaalityön että sosiaalityön koulutuksen resurssoinnissa.
Sosiaalityössä ja etenkin sen vaikeimmissa ja vaativimmissa tehtävissä, kuten lastensuojelussa, tehdään töitä jatkuvassa paineessa ja kiireessä. Lastensuojeluasiakkaiden sekä lasten huolto- ja tapaamisasioissa asioivien perheiden määrä on viime vuosina kasvanut ja ongelmat vaikeutuneet, mutta lapsille ja perheille tarjottavia tukipalveluja ei ole läheskään riittävästi tarjolla.
Sosiaalityöntekijät kohtaavat työpaineissaan myös sen, että taloudellisia resursseja edellyttävien asiakaskohtaisten päätösten ja sosiaalityön kehittämistarpeiden perustelu kuntien päättäjille tuottaa liian harvoin tuloksia.
Monissa kunnissa edellytykset tehdä laadukasta sosiaalityötä ovat nykyisissä olosuhteissa heikot. Viime vuosina toteutuneista palkankorotuksista huolimatta sosiaalityöntekijöiden palkkaus on myös työn vaativuuteen ja sen edellyttämään koulutustasoon nähden edelleen liian pieni (peruspalkka korkeintaan n. 2100- 2200 euroa/kk).
Huomiota pitäisi kiinnittää myös sosiaalityöntekijäkoulutuksen resursseihin. Halukkaita opiskelijoita sosiaalityön opintoihin esimerkiksi Turun yliopistossa olisi paljon enemmän kuin koulutuslinjalle vuosittain otetaan (n. 20). Kun sosiaalityöntekijöiden tarve on suuri, pitäisi koulutuspaikkoja lisätä, jotta tarpeeseen vastattaisiin edes pitkällä aikavälillä.
Monilla asiakastyössä pitkään toimineilla muodollisesti epäpätevillä työntekijöillä olisi myös halua suorittaa sosiaalityön maisterintutkinto, jos työn ohessa esimerkiksi illalla suoritettavia opiskelumahdollisuuksia olisi tarjolla.
Merja Anis
Kehittämispäällikkö Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
