Ralf Friberg
Sosialidemokraattinen puolue valitsi Jyväskylässä naisen puoluesihteeriksi. Näin tapahtui miltei luonnonlain voimalla. Puheenjohtaja Eero Heinäluoma sai haluamansa kolleegan ilman diktatorista jyrähdystä. Kokousväki oli Maarit Feldt-Rannan kannalla aidostikin. Maskuliinen Heinäluoma sai rinnalleen vahvan naisen.
Uuden puoluesihteerin nousu on ollut hätkähdyttävän nopea. Mutta nousukiito on kokonaisuudessaan tapahtunut vallan käytävillä ja sosialidemokraattisten ministerien valvovan silmän alla. Hän on näistä avustanut Tarja Filatovia, Tuula Haataista ja Antti Kalliomäkeä.
Siirtyminen opetusministerin reviiriltä Kalliomäen tuntumaan osoitti poliittista tajua. Tuula Haatainen päätti, ettei ruotsi enää olisi ylioppilastutkinnon pakollinen kieli. Säilyttääkseen uskottavuutensa ruotsinkielisten demarien puheenjohtajana Feldt-Ranta ei jäänyt tuleen makaamaan.
Vielä vuonna 2003 Maarit Feldt-Ranta oli poliittinen raakile. Häntä innosti eduskuntavaalien ehdokkaaksi tunnettu taustavaikuttaja, työvoimaministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen. Risto on hänen setänsä, Karjaalta kotoisin oleva metallimies, jonka ura on valtionhallinnossa ollut ainutlaatuinen.
Feldt-Ranta sai runsaat tuhat ääntä. Ja toinen demarivaikuttaja, entinen kansanedustaja ja puoluetoimiston toimitsija Lauri Metsämäki, julisti tarkoitushakuisesti jo vaaliyönä "äänikuningattaren" löytyneen.
Uusi puoluesihteeri tuntee suomalaisen arkielämän. Hän on jo ollut pitkään työelämässä ja samalla täyttänyt äidin velvollisuutensa kolmen lapsen äitinä. Tarkoitus oli, että hän nyt jatkaisi valtiotieteen opintojaan, kun lapset hieman olivat varttuneet, mutta politiikka siis tempaisi mukaansa.
Maarit Feldt-Rannan ura ei ole perustunut Sdp:n kummisetien hyväntahtoisuuteen. Hän on taitavasti käyttänyt saamansa mahdollisuudet. Tämä 37-vuotias nainen on vakuuttava puhuja, ulosanti on selkeä ja siinä on sopivasti punaisia viiruja. Johtaessaan kokousta hän on selkeä ja salliva eikä hän unohda toimeksiantojaan.
Kokemuksesta tiedän senkin, että hänen perussuhtautumisensa ihmisiin on toverillinen ja ystävällinen, kuten oli aikanaan Ulpu Iivarinkin. Ei siis Erkki Raatikaisen ironiaa, ei Kalevi Sorsan herkästi haavoittuvaa itsetuntoa, Kari Laitisen virkamiesmäisyyttä tai Eero Heinäluoman pelisilmää - toistaiseksi.
Tuore puoluesihteeri rakentanee suhteita kuntoon pohjoismaihin, kehittänee työtapoja ja ilmapiiriä puoluetoimistossa ja muistanee kenttäväen tarpeet. Osa menestyksestä selittyy Feldt-Rannan onnistuneilla esiintymisillä esittäytymiskerroksilla kentällä.
Sosialidemokraattisella puolueella on nyt kolmas puoluesihteeri, jolla on myös ruotsinkielinen tausta, mutta ensimmäinen jolla on juuret läntisellä Uudellamaalla. Hän ei ole K.H. Wiikin vertainen teoreetikko eikä Ulf Sundqvistin kaltainen kärppämäinen taituri. Sen sijaan hän on edustava ja työteliäs suomalainen nainen parhaassa iässä. Hänen uransa voi viedä hyvin pitkälle.
Kirjoittaja on entinen suurlähettiläs, joka tarkkailee ajan ilmiöitä Tammisaaresta käsin.
