Lukijoilta

Ei lapsia, jollei ole isää

Olen isätön lapsi. Koko 50-vuotiaan elämäni ajan tuo asia on minua kiusanut. Niin kuin Erkki Marttinen kirjoitti (TS 20.5.), isän ikävä on tosiasia, olkoonkin alkusyyt mitkä tahansa. Lapsi joutuu aina kärsimään.

Ja miksi nykyään tehdään lapsia, kun heidät viedään hoitoon vieraalle jo kaksivuotiaasta alkaen, vaikka äiti ja joskus jopa isä, ovat kotona?

Miten lesboparin lapsi kertoo kavereilleen, että on kaksi "äitiä". Miettikää aikuiset ihmiset lapsen parasta, älkää omaa itsekkyyttänne.

Ei lapsi saa olla mikään tasa-arvon mittari. Missä on hänen tasa-arvonsa, oikeus molempiin vanhempiin? Hyvään itseluottamukseen lapsen taholta, on myös turha vedota, se katoaa viimeistään koulumaailmassa.

Lapset ovat julmia toisilleen, erilaisuutta ei hyväksytä vieläkään. Lapsi ei ole mikään status-symbooli, niinkuin uusi auto, vaan hänellä on oikeutensa. Lämmin koti, vaatteet, ruoka ja molemmat vanhemmat. Kirkko on oikeassa, kun pitää perhe-elämän puolta, lasten, äidin ja isän puolta. Kiitos siitä.

Isän ikävä