Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 antaa huolestuttavan kuvan opiskelijoiden terveydentilasta. Vaikka suuri osa opiskelijoista on terveitä, on opiskelijoiden oireilevuus suurta. Erityisesti iho-ongelmat, niska-hartia -vaivat, vatsavaivat ja stressi vaivaavat useita opiskelijoita. Miehistä 30 prosenttia ja naisista 45 prosenttia ilmoitti kokeneensa viimeisen kuukauden aikana ainakin yhtä nimettyä oiretta.
Oireilevuus on kasvanut vuoden 2000 tutkimuksesta. Tulokset antavat aiheen pohdiskeluun, mikä on pielessä opiskeluympäristössä ja opiskelijoiden elämäntavoissa. Opiskelijan hyvinvointi koostuu monesta pienestä palasta. Toimeentulo, asuminen, opiskelun järjestelyt, sosiaaliset suhteet, terveydenhuolto ja liikunta muodostavat kokonaisuuden, jonka kaikki osat vaikuttavat opiskelijan hyvinvointiin. Tämä kokonaisuus ei kuitenkaan täysin toimi tutkimuksen tuloksista päätellen.
Opiskelijoiden kokemista oireista monet ovat sellaisia, jotka olisivat ehkäistävissä ja parannettavissa riittävällä liikunnalla. Esimerkiksi stressiin ja uniongelmiin liikunta auttaa tutkitusti. Valtaosa opiskelijoista ei tutkimuksen mukaan liiku terveytensä kannalta riittävästi.
Opiskelijan elämäntilanne uudella paikkakunnalla on liikuntaharrastuksen kannalta kriittinen. Usein nuoruudessa aktiivinen harrastus loppuu kokonaan, jos luontevaa tapaa liikkua uudella paikkakunnalla ei löydy. Myös elämäntavat ovat opiskeluaikana murrosvaiheessa.
Korkeakoulujen tarjoamat liikuntapalvelut koetaan ns. matalan kynnyksen paikaksi liikkua. Muutkin liikkujat ovat opiskelijoita ja yhteiset liikuntavuorot luovat kaveriporukoita. Liikunta on myös riittävän edullista taloudellisesti tiukissa olosuhteissa eläville opiskelijoille. Liikuntaharrastus on siis parhaimmillaan sekä henkisen että fyysisen terveyden edistäjä.
Liikuntapalveluiden tarjonta korkeakouluissa on Opiskelijoiden Liikuntaliiton ja OTUS ry:n Liikuntapaikkaselvityksen (2004) mukaan joillakin paikkakunnilla erittäin heikolla tolalla. Tämä ei voi olla vaikuttamatta opiskelijoiden liikuntatottumuksiin. Erityisesti pienissä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa liikunnan tarjonta osoittautui varsin suppeaksi.
On hienoa, että suomalainen liikunta (mm. SLU, liikuntajärjestöt ja tutkimus) saa vuosittain merkittävän osan veikkausvoittovaroista käyttöönsä. Seuratoiminta ei kuitenkaan saavuta opiskelijoita samalla tavalla kuin muita ryhmiä. Kuntien palvelut taas täyttyvät äärimmilleen ilman opiskelijoitakin.
Ongelmaksi muodostuukin se, kenen vastuulla on opiskelijan liikkuminen. Lapset ja nuoret ovat hyvissä käsissä koulujen, seurojen ja kuntien liikuntapalveluissa. Aikuiset löytävät tiensä yksityisiin liikuntapalveluihin, kuntien palveluihin ja työpaikkaliikuntaan. Korkeakoulujen tarjoama liikunta on paras tapa saavuttaa oireilevat opiskelijat. Osa korkeakouluista on tehnyt asian eteen hienoa työtä, joissakin liikuntatoiminta on vasta lapsenkengissä. Opiskelijan hyvinvoinnin merkitys ja liikunnan edistämisen tärkeys tulisikin tunnustaa kaikissa korkeakouluissa.
Paikallisesti paljon voidaan tehdä opiskelijajärjestöjen, korkeakoulujen ja kuntien yhteistyöllä. Tätä yhteistyötä kuitenkin helpottaisi merkittävästi opiskelijaliikuntaan ohjatut varat. Liikkuminen ja terveemmät elämäntavat ovat viimekädessä kiinni yksilön omasta valinnasta, mutta korkeakoulujen tulisi luoda edellytykset opiskelijoiden liikunnalle ja siten kannustaa terveempien elämäntapojen valintaan.
Hilkka Laitinen
Puheenjohtaja, Opiskelijoiden liikuntaliitto
