Muistathan vielä käpylehmät ja
-possut? Teitkö Sinäkin puulaatikosta nukenvaunut, joissa kärräsit kissanpoikia tai naapurin pikkulikkaa?
Vaikka lumiukon tekeminen luokitellaankin helposti lasten leikkeihin, sopii sen rakentelu hyvin aikuisellekin. Lapsilta se käy luonnostaan ja aikuisetkin unohtavat ikänsä tekemisen myötä. Mieleen palautuvat ne monet lumiukot ja hienot lumilinnat, joita omassa lapsuudessamme rakentelimme.
Lumiukoille on tyypillistä, että koskaan ei synny kahta samanlaista. Se on kuin tekijänsä, ainutkertainen! Huonoa tai rumaa lumiukkoa ei ole olemassakaan. Se syntyy niistä aineksista, joita on innostuksen hetkellä käytettävissä ja niistä spontaaneista luomisajatuksista, jotka tekijöiden mielessä juuri silloin syntyvät.
Lapsuuden muistot ovat aarteita, joita kannattaa vähän kiillotella jouluiltojen kynttilän hämyssä. Säihkettä muistoihin saa, kun jakaa ne muiden kanssa. Eilistä voi elää uudelleen tarinatuokion merkeissä sukulaisten ja hyvien ystävien kanssa.
Lämpimin Joulunajatuksin!
Kirsti-Helena
