Tapasin viikonloppuna joulua jännityksellä odottavan, neljävuotiaan kummityttöni. Kyselin luonnollisesti, onko hän nähnyt viime aikoina paljon tonttuja. En voinut uskoa korviani, kun tämä nelivuotias kertoikin minulle, ettei tonttuja muka ole olemassa! Kysyin, että mistäs tuollaisia olet kuullut, johon tyttö vastasi, että: "Tarhan täti niin sanoi!"
Jatkoin vakuuttelua, että kyllä ainakin meilläpäin tonttuja on ollut paljonkin liikkeellä ja että kyllä kannattaa ihan oikeasti olla kiltisti, kun ne ikkunan takana kurkkivat ja raportoivat sitten joulupukille. Kummityttöni kuunteli sanojani ja toisti: "Mutta täti sanoi tarhassa, ettei tonttuja ole oikeasti olemassa!"
Kysynkin nyt, miksi tarhan täti sanoi näin pienelle tytölle, ettei tonttuja ole olemassa? Miten se ylipäätään on mahdollista? Mielestäni jokaisella neljävuotiaalla on vielä oikeus uskoa satuihin! Vanhemmat usein käyttävät näitä tonttupuheita osana kasvatusta.Moni lapsi jaksaa paremmin pitkän joulunodotuksen, kun "tontutkin ikkunoiden takana kurkkivat".
Miksei tarhan täti sitten samalla kertaa sanonut, ettei joulupukkiakaan ole olemassa ja että itse asiassa maailma on aika paha paikka?
Omaa uskoani tonttuihin tädin puheet eivät hetkauttaneet - pikemminkin päin vastoin: tarhoista näitä isoja tonttuja näyttää löytyvän vielä tänäkin päivänä.
Sannimari Tuomola
Nainen, äiti ja ihminen
