Museoelämää vaalien jälkeen
Taas on yhdet kuntavaalit takanapäin, enkä voi kuin ihmetellä, miksi yleensä vaivauduin äänestämään. Mikään kun ei koskaan muutu.
Mammat ja papat äänestävät vuodesta toiseen samoja "linjanvetäjiä", joita eivät Turun asiat kiinnosta edes sen verran, että jaksaisivat raahautua valtuuston kokouksiin muuten kuin korkeintaan vetämään nimensä läsnäolokirjaan.
Tästä on kai vedettävissä se johtopäätös, että turkulaiset ovat tyytyväisiä kotikaupunkinsa asioihin.
Heistä on mukavaa jonottaa hammaslääkäriin kymmenen kuukautta, he haluavatkin lastensa käyvän homekoulua ylisuurissa luokissa, he vievät ilolla pikkulapsensa päiväkotiin uupuneiden hoitajien huomaan, he odottavat innolla vanhuutta, jolloin saavat maata vanhainkodissa samoissa vaipoissa vuorokauden ympäri, heistä on oikein, että yhteiskunnan vähäosaisimmat odottavat toimeentulotukisenttejään kuukausikaupalla. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Toisaalta rahaa riittää taidemuseoihin, patsaisiin ja muihin kulttuurihankkeisiin mielin määrin. Turku voi todellakin kutsua itseään museokaupungiksi.
Asukkaina täällä on kohta pelkkiä museoikäisiä ihmisiä nauttimassa museopalveluista, kun mihinkään muuhun kaupunki ei tunnu satsaavan. Valitettavasti teatteriesitys ei vie nälkää eikä paranna tauteja!
Seuraavaksi en äänestä äänelläni vaan jaloillani, ja muutan kuntaan, jossa satsataan ihmisiin (myös lapsiin ja vanhuksiin), eikä vain kivipaaseihin!
Pettynyt
