Valtakunnan päättäjät ja monet muut tahot ovat kiinnittäneet vakavaa huomiota lasten ja nuorten kuntoon. Lasten ja nuorten kunnon romahdus ja muiden liikunnallisten ominaisuuksien heikkeneminen havaittiin ja siitä raportoitiin jo1990-luvun lopulla. Tästä huolimatta opetushallinto ei ehdottanut vuonna 2003 tehtyyn tuntijakopäätökseen ja opetussuunnitelmaan sellaisia muutoksia, joilla olisi voitu tilannetta parantaa.
Päinvastoin tunteja on vähennetty, eivätkä opetussuunnitelmatkaan tarjonneet riittävästi mahdollisuuksia oppilaiden kunnon edistämiseen. Opetussuunnitelmaan ehdotettuja "liikuntaläksyjä" ja muita koulun ulkopuolisia terveyttä edistäviä liikunnallisia houkuttimia ei hyväksytty.
Ehdotetuilla toimenpiteillä olisi voitu lähestyä niitä tavoitteita ja liikuntamääriä, joita maailman johtavat terveys- ja liikunta-asiatuntijat esittävät terveyden ja toimintakyvyn säilyttämiseksi ja edistämiseksi. Lapsuus- ja nuoruusvaiheessa liikunnan tulisi olla ennen kaikkea kasvua ja kehitystä tukevaa monipuolista liikuntaa, joka edistää sydän- ja verenkierto- sekä tuki- ja liikunta-elimistön kuntoa.
Pienillä 6-11 -vuotiailla tulisi olla joka päivä monipuolista noin tunnin kerrallaan kestävää liikuntaa, jossa kunto- ja taito-ominaisuuksia kehitetään. Ilo, pelit ja leikit ovat lapselle liikunnassa tärkeitä.
Isommilla eli 12-25 -vuotiailla tulisi olla neljä-viisi kertaa viikossa noin tunti kerrallaan kohtalaisella teholla tapahtuvaa liikuntaa sekä vähintään kolme kertaa viikossa noin puoli tuntia kerrallaan todella rasittavaa liikuntaa.
Koulun ulkopuoliset, valtion tukemat ja useimmiten silti maksulliset koulujen iltapäivä- ja muut hankkeet liikuttavat lähinnä vain alaluokkien oppilaita. Niistä puuttuvat selkeät terveysliikunnan tavoitteet ja harjoitteet. Niissä eivät käy useinkaan ne lapset, jotka tarvitsisivat eniten liikkumista.
Sen sijaan koulun sisäisillä hankkeilla kuten Liikkuva ja Terve koulu -projektilla, joka toteutettiin vuosina 1996-2000 noin kolmessa sadassa Suomen koulussa, saatiin todella hyviä tuloksia. Monien lasten ja nuorten liikunta lisääntyi jopa viisinkertaiseksi. Tässä mallissa koulun liikunnanopettaja organisoi koulun oppilaiden ulkopuolisen liikunnan käyttäen apunaan liikuntaa ja terveyttä edistäviä tahoja ja toteuttaen sitä koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Tätä mallia opetushallitus ei hyväksynyt opetussuunnitelmien perustaksi.
Tässä vaiheessa, jossa tuntijakopäätös on tehty ja opetussuunnitelmat on hyväksytty, liikunnan tuntijaon ja opetussuunnitelmien korjaaminen on mahdotonta. Liikkumattomille lapsille ja nuorille (noin 20-30 prosenttia ikäluokasta) olisi välttämätöntä laatia henkilökohtaiset liikuntaohjelmat ja varata heille koulun muun liikunnan lisäksi yksi-kaksi tuntia viikossa motivoivaa liikuntaa ja liikuntaneuvontaa. Resurssit tähän tulisi ottaa valtion ja kuntien budjeteista. Näillä toimenpiteillä voitaisiin ehkäistä syrjäytymistä sekä edistää ko. lasten ja nuorten terveyttä.
Pertti Helin
Kouluneuvos
