Lukijoilta

Kaikki kantavat huolta lapsesta

TS/Harri Pälviranta<br />Kuntatalouden romahdettua ovat opettajat niin päiväkodeissa kuin kouluissakin joutuneet mahdottoman tehtävän eteen, kummassakin kamppaillaan liian suurien lapsiryhmien ja liian pienten resurssien kanssa, sanoo kirjoittaja.
TS/Harri Pälviranta
Kuntatalouden romahdettua ovat opettajat niin päiväkodeissa kuin kouluissakin joutuneet mahdottoman tehtävän eteen, kummassakin kamppaillaan liian suurien lapsiryhmien ja liian pienten resurssien kanssa, sanoo kirjoittaja.

Professori Matti Rimpelä ehdottaa hallintokuntien yhteistyötä lapsen parhaaksi: päivähoito (sosiaalitoimi), lastenneuvola (terveystoimi) ja koulutoimi, lisättynä koko perhettä auttavalla perheneuvonnalla (TS 18.4.). Kokonaisuudesta muodostettaisiin varhaiskasvatuksen kokonaisuus ensimmäisten kouluvuosien tueksi.

Rimpelän ehdotus ei saa lehden mukaan tukea ko. hallintokuntien virkamiesjohdolta. Hallintokuntien jo vuosia sitten betonoitu malli murentuu hitaasti kuntatalouden lahottaessa lattiaa sen alta.

Hallintokuntien välistä yhteistyötä tehdään kyllä paljon käytännön tasolla. Esimerkkinä tästä ovat päivähoidon yhteistyöryhmät, missä erityistä tukea ja kasvatusta tarvitseville lapsille tehdään erilliset suunnitelmat. Tässä suunnitelmassa lapsen ja perheen kanssa työskentelevät, eri hallintokuntien edustajat, sitoutuvat yhdessä vanhempien kanssa toimimaan lapsen parhaaksi.

Kun lapsi sitten siirtyy kouluun, täydentyy työryhmä koulutoimen edustajalla usein jo silloin, kun lapsi on viisivuotias. Tämä siis tehdään lapsille, joilla on oletettavaa vaikeutta selviytyä koulussa. Rimpelän malli siis toteutuu jo käytännössä. Tarvitaanko tämän hyvän käytännön tueksi myös hallinnollisia muutoksia?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Päivähoito kehittyi aikoinaan vähävaraisten ja rikkonaisten perheiden tueksi. Äideillä oli mahdollisuus osallistua myös työelämään, kun yhteiskunta otti lapset vastuulleen. Päivähoidon sosiaalinen tehtävä oli ilmeinen. Lapset saivat hyvää ruokaa ja välittämistä sodan ja köyhyyden runtelemassa Suomessa. Päivähoidolla oli kuitenkin jo silloin myös kasvatuksellinen tehtävä.

Vuosisadan alussa puhuttiin suojelukasvatuksesta, joka yhdisti päivähoidon, lastensuojelun, köyhäinhoidon, puhtausopin, koululaitoksen ja nuorisotyön. Kuntien kasvatuslautakunnat tekivät parhaansa, että suomen lapsista tulisi kunniallisia työtätekeviä kansalaisia. Tämä liene myös Rimpelän yhteistyövaatimusten tavoitteena.

Vähitellen Suomen olojen parantumisen myötä perustettiin erillisiä lastensuojelulautakuntia ja myöhemmin sosiaalilautakuntia, joiden tehtävänä oli huolehtia muun ohella pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnista.

Pitkään päivähoito toimikin ensi sijassa vähävaraisten perheiden lasten hoitomuotona. Vuonna 1996 tuli voimaan laki, joka takasi Suomen kaikille lapsille perusoikeuden päivähoitoon. Päivähoidon tavoitteet muuttuivat lain myötä, mutta tästä ei ole juurikaan puhuttu.

Tänä päivänä ollaan huolissaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja kouluvaikeuksista huolimatta pärjäämisestä kansainvälisissä koulumenestysarvioinneista. Kuntatalouden romahdettua ovat opettajat niin päiväkodeissa kuin kouluissakin joutuneet mahdottoman tehtävän eteen. Kummassakin kamppaillaan liian suurien lapsiryhmien ja liian pienien resurssien kanssa.

Peruskysymys on arvoista. Halutaanko lapseen taloudellisesti satsata. Tämä arvokeskustelu on syytä käydä ensin, sitten voidaan ehkä palata "kasvatuslautakuntiin".

Kasvatuksellisen tietotaidon yhdistäminen yhteiseen hallintokuntaan on harkinnan arvoinen ehdotus 2000-luvulla. Tämä merkitsisi, ei yksin päivähoidon siirtämistä koulutoimen alaisuuteen, vaan myös nuorisotoimen yhdistämistä koulutoimeen. Yhteiskunnan kasvatuksellinen vastuu ei voi katketa lapsen vaikeimman iän aikana. Eikä sitä tarvitse katkaista myöskään vuorokauden vaarallisimpien tuntien ajaksi.

Koulu voisi muodostua oivalliseksi yhteiskunnan ydinpaikaksi, sen tiloja ja henkilökunnan ammattitaitoa voisi hyödyntää laajasti yhteiskunnan tuottavimman yksikön, perheen, hyväksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pirjo Rinne

Kuntoutusohjaaja Sosiaalilautakunnan jäsen (vas)