Lukijoilta

Yhtenäiseen peruskouluun?

TS/
TS/

Timo Jalonen

Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos on jälleen ottanut voimakkaasti kantaa peruskoulun yhtenäistämiseksi. Käsitteistä ala- ja yläaste onkin jo virallisesti luovuttu, mutta niistä puhutaan yhä käytännössä. Varsinkin käytännön elämään lainsäädännön muutoksella ja opetussuunnitelmatyön astekäsitteiden poistamisella on ollut toistaiseksi kovin vähän merkitystä.

Pääjohtaja Lindroos on eittämättä oikeassa ala- ja yläkoulujen erojen madaltamisessa. Nykyisten yläkoulujen oppilaat joutuvat hyvin usein vaihtamaan koulua juuri pahimman murrosiän alkaessa. Murrosiän osoittaessa seestymisen merkkejä, koulun vaihtaminen lukioon tai ammattikouluun on taas edessä. Siten yläkoulujen aineenopettajilla ei oikeastaan ole kunnollista käsitystä siitä, millainen nuori todellisuudessa on. Hormonimyrskyssä oleva nuori ei ole välttämättä ollenkaan oma itsensä.

Miksi muutos ala- ja yläasteet korvaavien yhtenäiskoulujen luomiseksi on niin hidasta? Suomalainen perinne on yli sadan vuoden ajan jakanut kouluja kansa- ja oppikouluihin. Vaikka tästä järjestelmästä luovuttiin jo 1970-luvulla, näkyy jyrkkä kahtiajako edelleen peruskoulun sisällä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Myös asenteiden on muututtava. Pienten koululaisten vanhemmat eivät välttämättä halua lastensa käyvän samaa koulua isompien peruskoululaisten kanssa. Opettajat ovat usein takertuneet perinteeseen jo pelkästään omien palkkaetujensa vuoksi.

Suurin este fyysisesti samassa paikassa sijaitsevan yhtenäiskoulun luomiseksi on taloudellinen. Mistä ottaa rahat tällaiseen rakennemuutokseen?

Kun yhtenäisen perusopetuksen toteuttaminen merkitsee erityistä oppilaat huomioivaa panostusta myös koulurakennukseen, ollaan jouduttu odottamaan varojen puutteessa onnellisempia aikoja. Kunnilla oli 1990-luvun aikana usein täysi työ jo pelkän opetuksen järjestämisessä. Siksi viime vuosikymmenellä rakennusten kunnossapidosta jouduttiin tinkimään.

Lamavuosina monissa kunnissa jouduttiin pakosta panostamaan vain opetukseen eikä koulurakennusten kuntoon. Nyt koululta odotetaan yhä enemmän tuloksia niin opetuksen, kasvatuksen kuin oppilashuoltotoiminnan osalta. Uutta rahaa ei näidenkään kasvavien tehtävien hoitamiseen ole luvassa.

Perusopetuksen yhtenäisyys voidaan toki ymmärtää muullakin tavoin. Sen ei tarvitse välttämättä olla fyysistä sijaintia samassa rakennuksessa tai pihapiirissä. Hallinnollinen yhteistyö voi jossakin tapauksessa olla hyvää, mutta usein tämä johtaa lähinnä vain edestakaisin säntäilevän rehtorin uupumiseen ennen aikojaan.

Yhtenäisyys voi olla myös opetussuunnitelmallista, sisällöllistä tai tulla esiin opettajien yhteiskäyttönä opetuksessa. Valtion taholta halutaankin nyt erityisesti kehittää opetussuunnitelmallista ja sisällöllistä yhteistyötä perusopetuksen sisällä, sillä useimmissa peruskouluissa uudet opetussuunnitelmat tulevat syksyllä käyttöön. Myös vanhakantaista luokan- ja aineenopettajiin jakautuvaa opettajankoulutusta monipuolistamalla voitaisiin saada kolmannen vaihtoehdon opettajia, jotka ovat motivoituneet opettamaan koko peruskoulussa.

Kirjoittaja on Nousiaisten Henrikin koulun rehtori ja Raision koulutuslautakunnan puheenjohtaja (sd).