Lukijoilta

Hyvät tavat kierrätykseen

Nimimerkille "Luonnon ystävä", kirjoitit rikotuista pulloista, jotka todella voivat aiheuttaa koirille vaikeita ja hitaasti paranevia polkuanturahaavoja. Käytännössähän tällainen haava vaatii eläinlääkärillä käyntiä, koska rajua verenvuotoa ei yksinkertaisesti pysty omin voimin tyrehdyttämään. Lisäksi infektiovaara on suuri, joten antibioottikuuri on tarpeen.

Asun Uittamolla kahden koirani kanssa, lähikauppaan on mahdotonta mennä varsinkin viikonloppuaamuisin koska koko kaupan edusta on täynnä lasinsirpaleita. Puhumattakaan siitä, että lähialueen vanhukset eivät yksinkertaisesti uskalla mennä kauppaan ilta-aikaan humalaisten teini-ikäisten vuoksi. Kukahan heillekin ostaa nämä alkuun ehjät olutpullot, jotka sitten jopa asetellaan kaupan edustalle - rikottuina tietysti.

Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että koirieni jätösten pitäisi jäädä näiden sirpaleiden viereen. Korjaan jo yhdeksättä vuotta jokaikisen (omien koirieni jättämän) jätöksen, se on mielestäni luonnollista ja itse olen todella vihainen nähdessäni joka puolella koirankakkaa. Tähän asti ovat omat koirani välttyneet tassuhaavoilta mutta yritän k.o. nuorisoa tavatessani tehdä jonkinlaista "asennekasvatusta". Nuorempi koirani on niin valloittavan sosiaalinen, että juttua riittää nuorten kanssa. Olen konkreettisesti huomannut, että tällaisista juttutuokioista on hyötyä.

Tottakai meitä koiranomistajia on monenlaisia, mutta niin on myös näitä pullonrikkojia. Iloitsen aina nähdessäni ehjän pullon tienviereen asetettuna. Monet työttömät, eläkeläiset jne. keräävät niitä ja ansaitsevatkin hiukan vaivanpalkkaa. En siis suvaitse lasinsirpaleita, mutta en myöskään koirankakkaa tienvierillä.

Kaksi koiraa ja emäntä