Lukijoilta

Pätkähoitaja ei voi suunnitella elämäänsä eteenpäin

Luimme mielenkiinnolla Kirsti Tuomisen (TS 23.4.) tekstin hoitajapulasta työpaikalla. Hän kirjoitti täyttä asiaa. Hoitajapula on konkreettinen, jokapäiväinen ongelma ja siksi työssä olevat joutuvat joustamaan ja venymään tehden ylitöitä tai varalla oloja. Jatkuessaan pitempään tämä tuo sairaspoissaoloja ja pinnan venymistä äärimmilleen.

Vaikka töitä sijaishoitajille löytyy, epävarmuus on jokapäiväinen riesamme! Määräyskirjat kirjoitetaan 1-2 kuukaudeksi kerrallaan, parhaimmassa tapauksessa jopa kolmeksi. Lottovoitto on puolen vuoden sijaisuus. Sijaisuuksien jatkosta ilmoitetaan yleensä silloin, kun jo eletään aikaa "yli määräyskirjan". Aina saa siis olla epävarma, jatkuvatko ne työt ja kuinkakohan pitkään tällä kertaa.

Sitten jos haluaa suunnitella elämäänsä hivenenkin pidemmälle, alkaa pelottaa. En voi perustaa perhettä, en opiskella, en saa asuntolainaa koska en tiedä elämääni eteenpäin kuin pari kuukautta kerrallaan. Sitoutuminen työhön on myös aivan erilaista, jos ilmoitetaan kuukauden sijaisuudesta tai puolen vuoden sijaisuudesta.

Käytännön työt eivät millään pyörisi ilman sijaisia. Vakinaiset toimet tulevat auki harvoin, ja uusia ei kustannussyistä perusteta. Yhteen vakituiseen toimeen saa tehdä suurinpiirtein ainakin 4-8 vuotta tällaistä pätkää pätkän perään.

Inhimillistä siis olisi 3-6 kuukauden vähimmäissijaisuudet ja edes se normaalimiehitys töihin. Teemme jatkuvasti töitä jopa puolet vähemmällä henkilökunnalla, koska sijaisia ei ole ja säästöjä halutaan. Palkasta en edes puhu, kun tulisivat edes nuo kaksi asiaa ensin kuntoon. Tai vastuusta ja jatkuvasta kouluttautumisesta.

Ei ole ihme, jos hoitajat lähtevät ulkomaille tai vaihtavat alaa. Työ on mielenkiintoista, mutta työoloissa ja sijaisuuksissa olisi toivomisen varaa.

Sairaanhoitajan sijainen