Onneksi olkoon Suomen kansa! Oli taas riemullista havaita, miten viime vuosien huonompaakin huonompi menestys euroviisuissa ei nähtävästi ole opettanut mitään suurimmalle osalle niistä katsojista, jotka tänäkin vuonna ahkerasti puhelintaan käyttivät saadakseen äänensä kuuluviin.
Vaikka tänä vuonna useimpien ehdokkaiden taso oli kummasti kohonnut valovuosia korkeammalle monista aikaisemmista kerroista (kenties ruotsalaisten biisinikkareiden ansiosta), saamme jälleen tänä vuonna Turkin euroviisukilpailun jälkeen ihmetellä, miksei ylpeä ja kunniakas maamme saanut yhtä ainutta pistettä. Edes naapureilta.
Siihen on tietysti yksi ainoa syy: Sen sijaan, että olisimme valinneet ehdokkaaksemme musiikillisesti ja esittäjän kannalta loistavan kappaleen, lähetämme Turkkiin epäilemättä keski-ikäisten naisten tukemana Suomen lavatanssi-kansan iki-idolin Jari Sillanpään samalla vanhalla iskelmäreseptillä.
Uskallan epäillä, ettei karsinnan voittajaa tällä kertaa ratkaissut musiikilliset kriteerit, vaan herra Sillanpään fanipiirin laajuus.
Kiitän mm. Anna Stenlundia ja Jonna K:ta siitä, että yrittivät parhaansa mukaan parantaa Suomen euroviisumainetta hyvillä esityksillään.
Mutta voiton olisi silti suonut Geir Rönningille, joka näytti, miltä kunnon euroviisukappaleen pitäisi kuulostaa. Tästäkin taloudesta lähti kyseiselle artistille seitsemän ääntä.
Mutta ei tästä maasta pääse näköjään voittoa ikinä tavoittelemaankaan, ellei ole joko koko kansan tuntema julkkis tai suomihumppa-artisti!
Elena Johansson
