Ei sohvaperunoita
Viittaan TS Ajassa 21.1. olleeseen artikkeliin "Kissasta ja koirasta tulee perheenjäsen" ja toivon etteivät mitkään nelijalkaiset perheenjäsenet joudu kokemaan sohvaperunanaolon tylsyyttä. Olen samaa mieltä kirjoituksessa esitetyn kannan mukaan, että eläimestä tulee perheenjäsen (toivottavasti) ja siitäkin, että pitäisi miettiä minkä rotuinen seuralainen kannattaa hankkia. Mieluimmin pitkään ja hartaasti.
Mitään eläintä ei koskaan pidä ottaa hetken mielijohteesta, ei lasten leikkikaluksi, eikä erikoisuuden tavoittelemiseksi. Ihminen on vastuussa eläimestä sen koko eliniän. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä tulevana viikonloppunakin karvatassuja ihastellessa.
Eri eläimillä on erilaiset liikuntatarpeet, jos ihminen kaipaa huoneentaulua tai sohvakoristetta, suosittelen lämpimästi teddykarhua. Kaikki elävät eläimet tarvitsevat seuraa, virikkeitä ja liikuntaa
- varsinkin sisäkissat! Persialainenkin on kaikkea muuta kuin laiskan ihmisen kissa.
Ihmettyttää myöskin kasvattajan käsitys siitä että (maatiais)kissa syö mitä vain. Kissa ei ole biojätemylly, vaan lihansyöjä. Niin maatiainen kuin rotuyksilökin. Kissan ruokavaliossa kaksi kolmasosaa ruoan määrästä pitäisi olla lihaa muodossa tai toisessa.
Edelleen artikkelissa väitetään että kissa sopeutuu myös kaupunkiasuntoon, mikäli se kasvaa pennusta pitäen sisäkissaksi. Jokuseen "villistä vapaudesta" sisätiloihin siirrettyyn aikuiseen kissaan tutustuneena uskallan olla asiasta toista mieltä. Aikuinen kissakin sopeutuu sisäelämään aivan mainiosti. Jotkut jopa kieltäytyvät menemästä ulos kun ovat kerran päässeet sisälle.
Rita Lindberg Kodittomat eläimet Dewi ry.