Marimekosta mallia!
Marimekon pelastajasta toimitusjohtaja Kirsti Paakkasesta tuli vastikään tv-dokumentti. Olipa mieltä lämmittävää katsella ohjelmaa ja todeta maassamme olevan nykyiselläänkin työnantajia, jotka antavat arvon työntekijöilleen. Hänen antamansa arvostus on todellista, eikä vain kauniita sanoja, jotka kliseinä jäävät roikkumaan ilmaan ja todellisuus onkin sitten aivan muuta.
Mielenkiintoista oli kuunnella ja katsella miten Kirsti Paakkanen joka käänteessä muisti mainita henkilökunnan hyvinvoinnin tärkeyden. Paakkanen antaa valtaa ja vastuuta kuunnellen aidosti työntekijöitään, jotka ovat oman työkenttänsä asiantuntijoita. Moni johtaja tuntee arkipäivän rutiinit vain paperilla. Paakkanen onkin heittänyt romukoppaan sanan johtaja ja nimennyt heidät vastuuhenkilöiksi.
Paakkanen selvitti ohjelmassa erästä lomautustilannetta, joka tuli ajankohtaiseksi yhdellä tehtaalla. Hän sanoi harkinneensa sydän vereslihalla asiaa päättäen lopulta lomauttaa johtajat, ei työntekijöitä! Hän katsoi, ettei se ollut työntekijöiden vika, kun tehtaalla ei ollut tarpeeksi työtä. Ilmeisesti vastuuhenkilöt ryhtyivät ahkeroimaan, sillä kahden viikon kuluttua tehdas pyöri täysillä ja lomautusuhka oli voitettu. Ostaessaan Marimekon yhtiön tulos oli miljoonia markkoja miinuksella. Tuloksen noustua voitolliseksi 200 markan verran hän oli työntekijöineen lähtenyt juhlimaan saavutusta Haikon kartanoon. Vain 200 markkaa riitti juhlaan!
Kirsti Paakkanen ja hänen johtamistapansa kelpaa mielestäni monelle johtajalle esimerkiksi nykyisessä kylmässä ja kovassa työelämässä, jossa inhimillisyys on täysin unohdettu. Tuntuu siltä, että pääasia on kunhan kassa laulaa euroja niin muulla ei ole väliä. Työntekijöistä otetaan irti viimeisetkin voiman rippeet ja päälle vielä kikkaillaan työsuhteilla. Surullisinta asiassa kuitenkin on se, että vaikka kuinka tulee tulosta, niin mikään ei tunnu riittävän nykyisille työnantajille. Tulosta pitää tulla aina vaan enemmän ja enemmän.
Miten saisimme työnantajat ymmärtämään, että kunnon palvelulla ja ihmisistä huolehtimalla viivan alle saataisiin jäämään loppujen lopuksi paljon enemmän euroja. Uskoakseni pelkästään sairaslomat vähenisivät kun työntekijät tuntisivat tekevänsä mielekästä sekä arvokasta työtä ja heille siihen annettava aika olisi riittävä. Mikseivät työntekijät, jotka monta vuotta ovat uurastaneet työpaikassaan ja tehneet hyvää tulosta, ole missään arvossa? Miksi ihmeessä kunnon ammattitaitoa ei arvosteta eikä siitä suostuta maksamaan kunnon palkkaa? Onko jonkin asteinen ahneus sokaissut työantajat?
Olen täysin vakuuttunut, että henkilökunnan hyvinvointi näkyy yhtiöissä plus merkkisenä tuloksena ja antaa myös ulospäin positiivista kuvaa niiden toiminnasta. Kopioitavana malli esimerkkinä pidän Marimekkoa, jossa Kirsti Paakkasen johdolla kaikki palaset ovat osuneet kohdalleen. Mutta sitähän johtaakin ammattitaitoinen, inhimillinen ja oikeudenmukainen ihminen, joka varmasti osaa vaatia, mutta jolla on sydän paikallaan.
Arja Savolainen
Pääluottamusmies Palvelualojen ammattiliitto PAM:n hallituksen jäsen Naantali
