Kuurolle lapselle hyvinvointia?
Kuuron kummitäti ihmetteli (TS 14.1.) aiempaa kirjoitustani, että kuurot eivät saisi hyötyä kehityksestä ja mahdollisuudesta "liikkua samaan tahtiin kuin muut". Haluaisin selventää ajatustani. Mielestäni kuuroilla nimenomaan tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet kuin kuulevillakin.Tarkoitukseni oli kyseenalaistaa joitakin niistä keinoista, joilla tähän tavoitteeseen pyritään.
Vertauksessani toinen pyörä oli ketjuin sidottu muihin, ja toinen pyörä taas sai käyttää vilkkuvaa valoa opastimenaan, jolloin se kykeni itseohjautuvasti liikkumaan muiden pyörien lailla. Kuuron lapsen hyvinvointia ei pitäisi jättää sen varaan, kuinka paljon hän hyötyy sisäkorvaistutteestaan, vaan hänellä pitäisi joka tapauksessa olla käytössään hänelle luonnollinen kieli. Näin siis syntymäkuuron kohdalla.
Kuuroutuneiden tilanne on erilainen. Heidän äidinkielensä on puhuttu kieli ja he ovat tottuneet elämään kuulevina. Heille sisäkorvaistute on varmasti suureksi hyödyksi. Syntymäkuuro lapsi sen sijaan ei luonnostaan opi puhuttua kieltä eikä hän myöskään ole tottunut kuulevien lailla äänten maailmaan.
Useimmat syntymäkuurot eivät haluaisi olla kuulevia, hehän ovat tottuneet elämään kuuroina viittomakielisen kulttuurin keskellä. Ei olisi oikein vaatia kuuroja vanhempia leikkauttamaan kuuroa lastaan, mikäli he eivät sitä tahdo. Heillä, kuten kuulevillakin vanhemmilla, on oltava oikeus tehdä päätöksensä kuten parhaaksi näkevät. Lisäksi on otettava huomioon, että kuurolla lapsella saattaa olla oma mielipiteensä asiasta.
Tällä hetkellä osa kuuroista käyttää mielellään perinteistä kuulolaitetta. Monet eivät kuitenkaan käytä sitä, koska he saattavat turhautua tai joutua kärsimään huimauksesta, kuulolaitteen vinkumisesta tai muista haitoista. Istutelapset ovat vielä pieniä, mutta tulevina vuosina kannattaa ottaa opiksi heidän kokemuksistaan.
Satu Flinkman
