Vain keskikokoinen ihme voi muuttaa ruotsalaisten Emu-kannat myönteisiksi. Sellaista ihmettä ei ole näköpiirissä. Syyskuussa pidettävässä kansanäänestyksessä ruotsalaiset päättänevät jäädä Euroopan raha- ja talousliiton ulkopuolelle.
Vain Ruotsin vahvan ay-liikkeen voimakas kampanjointi Emu-jäsenyyden puolesta voisi muuttaa tilanteen, mutta tuskin sekään. Jotta Ruotsin keskusammattiliitto LO ryhtyisi kampanjoimaan Emun puolesta tarvittaisiin hallitukselta takinkäännös puskurirahastojen osalta.
Demarihallitus on ryssinyt Ruotsin Emu-jäsenyyden. Olemalla kovakorvainen ay-liikkeen keskeiselle vaatimukselle puskurirahastoista se samalla menetti Emu-jäsenyyden kannalta ratkaisevan ay-liikkeen avoimen tuen. Persson pelkäsi oikeiston kritiikkiä rahastososialismista, mikä Ruotsissa on erittäin ymmärrettävää. Palkansaajarahastojen varjo on pitkä.
Epäselväksi jää olisiko Ruotsin SAK:n eli LO:n tuki kääntänyt kansalaisten kannat myönteisiksi jäsenyydelle. Suomen kokemuksen perusteella tiedetään, ettei Suomen Emu-jäsenyys olisi toteutunut ilman ay-liikkeen aktiivista tukea. Mahdotonta se näyttää olevan Ruotsissakin.
Suomessa puskurirahastot voivat hyvin. Hyvinä vuosina peritään työnantajilta palkkojen yhteydessä maksuja hieman yläkanttiin ja laman oloissa maksut ovat hieman alakanttiin. Tällä järjestelmällä edistetään työllisyyttä. Siihen nähden miten helläkätisesti palkolliselle annetaan kenkää nykyisessä taantumassa, voidaan sanoa, että puskurit toimivat juuri toivotulla tavalla. Toisaalta kymmenen vuoden takaisesta lamasta opittiin, ettei osaavasta työvoimasta kannata kovin helposti luopua.
Rahastot ovat kansantalouden kannalta järkeviä. On vaikea uskoa, että Ruotsin elinkeinoelämän mahtimiehet vastustaisivat rahastoja tosissaan. Onhan heillä tiedossa Suomen kokemukset. Sosialismista ei ole tietoakaan.
Ruotsin oikeistopoliitikot kyttäävät sopivaa tilaisuutta päästä pelottelemaan sosialismin haamulla. Sen karikon Persson halusi kiertää, mutta ajoi samalla toiselle karille. Suo siellä, vetelä täällä.
Keskustelun taso Ruotsissa on suurin piirtein yhtä luokaton kuin aikoinaan Suomessa. Ei-puoli vetoaa tunteikkaisiin itsenäisyysargumentteihin. Selityksen mukaan kruunu takaisi itsenäisyyttä ja estäisi hintojen nousua. Kyllä-puolella vedotaan Ruotsin tarpeeseen olla mukana pöydissä, joissa Eurooppaa koskevia ratkaisuja tehdään.
Itsenäisyys ja vaikutusvalta ovat oivallisia teemoja kansanäänestystä ajatellen, mutta todellisuuden kanssa niillä on melko vähän tekemistä. Kansanäänestyksessä todellisuutta on se minkä kansalaiset kokevat todellisuudeksi.
Ruotsalaisten kannalta olisi toki järkevämpää hakeutua Euroopan yhteiseen talousalueeseen, mutta menetykset eivät ole ulkopuolelle jättäytymisestä suuria. Käytännön talouspolitiikan kannalta saattaa muodostua ongelmalliseksi se, että optio jäsenyydestä jää. Ruotsalaiset harjoittavat kurinalaista talouspolitiikkaa pitääkseen jäsenyyden tulevaisuudessa mahdollisena.
Hinta itsenäisyyden illuusiosta on muita EU-maita korkeampi korkokanta. Ruotsi joutuu kuitenkin alistumaan EU:n jäsenenä keskeisiin talouspoliittisiin päätöksiin. Nyt he kuulevat linjasta kokoussalin ulkopuolella, Emun jäseninä he kuulisivat siitä kokoussalissa.
Ruotsin sisäpolitiikan kannalta Emu-asialla saattaa olla vaikutuksia. Demarijohto ajaa jäsenyyttä suhteellisen näkyvästi ja kansalaisten selvä enemmistö vastustaa. Pitkäksi venyvä marssi Emuun syö demareiden kannatusta ja vie uskottavuutta.
Ruotsi on kummallinen maa: paljon fiksuja ihmisiä, jotka tekevät tyhmiä ratkaisuja.
RALF SUND
