Biodynaaminen viljely
ei nojaa astrologiaan

Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola kirjoittaa (TS 11.6.): "Seleenin puute on ollut tärkeä rappeutumistautien syy Suomessa - ja luomukasveistamme seleeniä ei saada."

Mitään näin pöyristyttävän vääristelevää en ole aikaisemmin joutunut oikomaan. Suomen maaperä on ravinnut suomalaisia muutama tuhat vuotta ilman helppoliukoista seleeniä, jota ruvettiin lisäämään väkilannoitteisiin vuonna 1983.

Kun Suomessa siirryttiin 40 vuotta sitten viljan seiväskuivatuksesta suoraan leikkuupuintiin, lisääntyivät eläinten, varsinkin sikojen, lihasrappeumataudit. Suomen ilmastossa leikkuupuitu vilja ei tuleennu valmiiksi niin kuin seipäällä kuivatettu vilja.

Leikkuupuinnin seurauksena olikin seleenin ja E-vitamiinin puutoshäiriöitä. Asia hoidettiin lisäämällä rehuihin seleeniä ja E-vitamiinia.

"Kasvit valmistavat ainakin 200 000 erilaista toissijaisen aineenvaihdunnan tuotetta." Biokemian nobelisti A. I. Virtasen mukaan elimistömme tarvitsee yli 60 alkuainetta. Seleenin kohdalla liikutaan gramman miljoonasosan pitoisuuksissa, joten oikean ja tarkan tarpeen määrittäminen on toistaiseksi veteen piirretty viiva.

Kirjoituksessani (TS 23.5.) en maininnut sanaakaan biodynaamisesta viljelystä niin kuin Tammisola antaa ymmärtää. Hänen mukaansa biodynaaminen viljely nojaa astrologiaan.

Biodynaamisella viljelyllä ei ole mitään tekemistä astrologian kanssa, vaikka 1970-luvulla tällainen panettelu oli Suomessa yleistä. Vuonna 2003 olisi kohtuullista, että dosentin tasoinen kirjoittaja perustaisi väitteensä kansainvälisen DEMETER-liiton viljelyvaatimuksiin eikä 1970-luvun asenteisiin.

Aikaisemmin mainitsemaani FiBL-tutkimusta pidetään yhtenä maailman parhaista vertailevista viljelykokeista. Sen biodynaamisilla koejäsenillä monet maan biologista aktiivisuutta mittaavat tekijät ovat tilastollisesti merkittävästi tavallisia luomulohkoja parempia. Se, mistä tämä ero johtuu, on toistaiseksi avoin kysymys, mutta astrologia tuskin kelvannee selittäväksi tekijäksi.

Luomututkimusta on jo paljon, ja tulokset ovat usein ristiriitaisia. On perin inhimillistä, että luomun merkitystä vähättelevät tutkimukset ovat Tammisolasta hyviä ja luotettavia, kun taas "Tutkimukset, joihin Lohtaja viittaa, ovat usein laadultaan huonoja, tilastollisesti kestämättömiä tai päätelmiltään virheellisiä."

Tammisolan nuivaa asennetta luomua kohtaan selittänee osaltaan se, että hän on innokas geeniteknologian markkinamies ja luomussa geenimanipuloituja kasveja ei saa käyttää.
Seppo Lohtaja
Turku