Eduskunnassa käsitellään yhä kaikkien eduskuntaryhmien aloitetta kansanedustajien palkkauksen uudistamiseksi. Aloite on jätetty keskustan ryhmänjohtajan Timo Kallin nimissä. Edellisen aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana oli demarien silloinen ryhmänjohtaja Antti Kalliomäki.
Uusi aloite vie eduskunnalta kaiken vastuun omasta palkkauksestaan. Eduskunnan asettama ulkopuolinen palkkiotoimikunta päättää lopullisesti vaalikauden palkoista.
Periaatteellisesti katsottuna eduskunta on siirtänyt sille kuuluvaa budjettioikeutta täysin ulkopuolisen käsiin. Tämä palkkiotoimikunta ei ole vastuussa toimistaan kenellekään.
Se istuu kerrallaan neljä vuotta, mutta sen jäsenet voidaan valita uudelleen. Mitä mukavammat ehdotukset se laatii edustajille, sitä varmempi voi olla jatkopesti, josta tietysti maksetaan palkkio.
Niin hervottomaksi on eduskunta mennyt, ettei sen moraalinen selkäranka enää riitä kantamaan vastuuta palkkiopäätöksistä.
Toimikunnan nimittää eduskunnan puhemiehistö. Palkka-asioita edellisessä lakiversiossa hoiti eduskunnan kansliatoimikunta, joka muutoinkin hoitaa talon sisäiset asiat. Hienoa sen olla pitää, vaikka puhemiehistön asema on säädöksellisesti kansliatoimikuntaa heikompi.
Toinen valitettava kehitys on ollut kansanedustajien jako korkeapalkkaisiin vuohiin ja vähempipalkkaisiin lampaisiin. Puhemiehistöön kuuluvat saavat 8 000-6 700 euroa lisää palkkaa kuussa.
Valiokuntien ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat saavat 840-504 euroa ekstraa. Valiokuntien jaostojenkin puheenjohtajille annetaan 504-336 euron lisäpalkkio. Jaostoja on yleensä vain valtiovarainvaliokunnassa eli budjetin vartijoiden piirissä.
Timo Kallin ja kumppanien viitoittama tie on rannaton. Kansanedustajien palkkiot irrotetaan hänen esityksensä mukaisesti valtion palkkaluokista. Nyt voivat erilaiset lisät ja palkkiot ryhtyä elämään omaa elämäänsä.
Kuitenkin jokaisen kansanedustajan valtakirja on samanarvoinen eikä puhemieskään ole kuin ensimmäinen vertaistensa joukossa. Se muuten oli periaate, josta puhemies Riitta Uosukainen ei juuri piitannut.
Jo aikaisemmin eduskunnan virkakunnasta - pääsihteeristä nuorimpaan virastomestariin - on muodostunut eräänlainen rälssi. Vastaavilla virkanimikkeillä valtionhallinnossa toimivilla on useampi palkkaluokka vähemmän palkkaa.
Eduskunnan virkamiesten ansiokehitys on ylittänyt valtiosektorin yleisen ansiokehityksen, todetaan Antti Kalliomäen lakialoitteessakin.
Pohjolassa on parlamentteja, joissa edustajien palkkiokysymys ratkaistaan riippumattoman toimikunnan välityksellä, kuten pian meilläkin. Palkkiolaki astuu voimaan tämän vuoden puolella. Järjestelyssä on tekopyhyyden makua, mutta se palvelee tasa-arvoideologiaa.
Myönnetään, että kansanedustajien työtaakka on lisääntynyt. Sodan jälkeen sitä kasvatti säännöstelytalous, sitten sosiaalinen lainsäädäntö, lakien uudistaminen, kelvottomien lakiesitysten paikkailu ja lopuksi Euroopan unionin lainsäädäntövaatimukset.
Maksaa pitää. Kuten Kalliomäki sen aloitteessaan sanoo: "Edustajanpalkkiosta luopuminen ei ole nykyisin mahdollista missään olosuhteissa." Niin se demokratiassa on.
Mutta malttia pitäisi olla. Eduskunnan henkilökunta on kasvanut hurjasti. Edustajilla on henkilökohtaiset avustajat. Jotkut näistä seulovat ne soittajat ja kävijät, jotka armollisesti pääsevät - pian entisen - kansanedustajan puheille. Lisärakennus puskee korkeutta.
Sellainen eduskunta, joka yhä uusista kerskatempuista on löytävinään demokraattisen arvokkuutensa, on kuin keisari ilman vaatteita: ilkosillaan kansan hämmästeltävänä.
Ralf Friberg
