Ihmiselämän ohdakkeisella elämän polulla ei mitään niin kovasti tavoitella kuin onnellista oloa ellei peräti omaa kultaa.
On se kulta sitten maan päällä tai maan alla, kovasti on vaikea löytää. Joskus tai jopa usein joutuu tyytymään jäljennöksiin. Saattaa sellaisen erehtyä aitonakin ostamaan.
Koska ihmiset sitten ovat onnellisia? Useinhan onnellisen olon tajuaa vasta jälkeenpäin, kun seurana ei ole muuta kuin kipeä pää ja tyhjä lompakko tai kasa muistoja.
Muistotkin saattavat olla siunatun painavia, ja tuska se vain lisääntyy, kun kullan hohtoisia menneitä onnen hetkiä tippa silmässä muistelee. Näistä hetkistä selviää vain yksin kipristelemällä ja parempaa toivoen.
Professori Markku Ojanen on tutkinut ihmisten onnellisuutta samoin kuin jo antiikin filosofit. Ojasen onnellisuusohjelma kehottaa muun muassa antamaan aikaa rakkaimmalle harrastukselle, tiedostamaan oman elämän hyvät asiat ja harrastamaan liikuntaa.
Liikunnan harrastaminen on omassa elämässäni ollut aivan kärjessä ja pohjustanut onneani.
Aristoteles näki elämän tarkoituksen siinä, että ihminen noudattaa hyveitä. Lopullinen päämäärä olisi onnellisuus. Yhteistä sopimusta siitä, mitä onnellisuus on, ei kuitenkaan saatu aikaan.
Monelle onnea voi olla se, että on rikas. Useille ihmisillehän lauantai-iltojen yhteinen unelma on lottovoitto.
Nuorena poikana toivoin, että olisin ollut vähän vanhempi, jotta olisin päässyt esimerkiksi kiellettyihin elokuviin.
Kerran Porissa 1950-luvulla onnistuin ostamaan leffalipun Kino Palatsiin "Omena ei putoa kauas" -elokuvaan, ja juuri kun olin astumassa elokuvateatterin turvalliseen hämärään, punaunivormuinen lipputarkastaja tarttui olkapäähäni ja tiuskaisi, että minnekäs sinä. Siihen loppui se elokuvailta, enkä ole vieläkään kyseistä elokuvaa nähnyt.
Vanhempana olen taas joskus toivonut, että olisin vähän nuorempi. Sairaana arvostaa aina terveyttä ja köyhänä rikkautta.
Mutta vaikka onni ja kulta näyttäisivät meitä pakenevan, niin onhan meillä kesä. Suomen kesän korkea veisu kulkee kohti valoisuuden huippuhetkeä, juhannusta.
Voiko missään olla mitään kauniimpaa ja vaikuttavampaa kuin suomalainen maisema: huikaisevan sinisenä kaartuva taivas, väkevän vihreä pelto kukkaniittyineen, hymyilevine järvineen, tuoksuvine tuomineen ja lintukonsertteineen.
Juhannuksen kristillinen tausta antaa juhannukselle syvyyttä. Juhannuksen ajankohta johtuu siitä, että Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Tarkka päivä olisikin 25.6., mutta 24.6. perustuu roomalaiseen kalenteritraditioon, jota on noudatettu.
Ruotsissa ja Suomessa juhannusta on vuodesta 1955 lähtien vietetty 20. ja 26.6. välisenä lauantaina.
Miten koskettava onkaan se herkkä ja nopea hetki, kun juhannusyön aurinko laskee taivaanrannan taakse ja kesäyön viileys kietoo hetkessä syleilyynsä. Muutaman tuokion perästä valo jälleen tulvahtaa maisemaan ja lintujen riemullinen laulu kertoo uuden päivän sarastavan.
Siinä hetkessä on surullinen, haikea sävy: kesän korkea hetki on taas takana, mutta jos vierellä on kulta, on matkassa onni ja vastassa väikkyvä vehreä kesä.
