Tekeekö ikä äidistä
automaattisesti huonon
Olen 45-vuotias ja minulla on, voi kauhistus, 9-vuotias lapsi. Eniten iästäni huomauttelevat muiden isovanhemmat.
Ensimmäiset lapseni olen saanut 1980-luvun alussa niin kuin tapoihin kuuluukin. Nämä omat ja suvun muut lapset, täyttävät siis näinä päivinä 18-22 vuotta, ja kokoonnumme syntymäpäiväkahville aina silloin tällöin. Eräillä synttäreillä päivänsankarin isoäiti kertoi minulle, miten onneton hän on, kun hänen äitinsä on saanut hänet liki 40-vuotiaana. Nyt hän on niin yksin, kun kaikki muut ovat kuolleet. Ajattele sinun lastasi, kun hän jää yksin, hän sanoi minulle.
Kummilapseni synttäreillä hänen isoäitinsä huomautti luulleensa, että mukanani oli lapsenlapseni. En sanonut mitään, vaan mieleeni tuli sama ajatus, oletko jostain katkera? Hyvät ihmiset, meitä vanhempia on niin moneksi. Sillä, joka hakee vikaa tai arvosteltavaa muista, on paha olla.
Niin kauan kun nuorimmaiseni vanhempainillassa katson ympärilleni ja näen minua nuorempia, liikalihavia, verenpainetautia tai diabetesta sairastavia vanhempia, en ole huolestunut.
Fiksu ja hiljainen