Hirvivaara maanteillä on nyt pahimmillaan, kun viime kesän karkotetut vasat toikkaroivat yksikseen ja kun tienvarsivesakot ovat täydessä lehdessä läpinäkymättöminä.
"Hi", ehti pojanpoikani tokaista takapenkillä, kun hirvi jo löhöili silmät mulkoillen konepeltiin. Onneksi hiljaisen vauhdin takia sillä kertaa selvittiin peltiremontilla.
Kesäisillä normaalinopeuksilla hirvikolari on aina hengenvaarallinen. Tilastojen mukaan noin kymmenen henkilöä kuolee vuosittain Suomessa hirvi- ja peurakolareissa ja kolmesataa loukkaantuu. Autoja myös romuttuu.
Entinen työnantajani TVH (Tielaitos) hoitaa tienvarret nykyisin koneellisesti oikein hyvin. Mutta tiealueen ulkopuolella näkyväisyyden estää tiheä vesakko, mistä hirvi tai peura loikkaa tielle niin yllättäen, ettei autoilija ehdi väistää.
Pahimmilla hirvivaara-alueilla voitaisiin suorittaa vesakkojen raivausta paikallisesti jopa talkoilla tai kuntakohtaisesti kesätöinä tiemestarin osoittamilla alueilla. Näkyväisyyden parantamiseksi raivaus tulisi ulottaa 20-30 metriä tiealueen ulkopuolelle. Alkukesästä suoritettu raivaus heikentää myös juuristoa ja siten hidastaa uuden vesakon kasvua.
Maisemallisesti arvokkailla paikoilla vesakon raivaus samalla parantaisi tie- ja kulttuurimaisemaa. Aina tarvitaan tietysti maanomistajan lupa. Uskon sellaista yhteistoimintaa löytyvän.
Kaarlo J. Laaksonen Entinen TVH:n tarkastaja
