Kun uskaltaa pyytää apua
sitä on saatavilla
Jokaisen päihdyttävän aineen käyttöön liittyy vaara tulla riippuvaiseksi. Kuten huumeiden myös alkoholin aiheuttama riippuvuus samalla tavalla saattaa invalidisoida ihmisen. Alkoholiriippuvuuteen eivät vaikuta yksin perinnölliset tekijät, vaan on osoittautunut, että "harjoittelemalla tulee hyväksi alkoholistiksi".
Jollekin pitäisi voida puhua, ammattiauttajalle, vanhemmille, ystävälle, vertaisryhmäläiselle ym. Puhuminen auttaa. Mutta ilman omaa halua päästä hallitsemaan riippuvuutta tai päästä aineesta eroon ei toinenkaan voi auttaa. Itse pitää haluta olla asiassa mukana, "kannettu vesi ei kaivossa pysy" pätee myös tähän.
Kun uskaltaa pyytää apua, sitä saa. Kun haluaa onnistua, on keinoja ja kun päihteidenkäyttäjän oma motivaatio on olemassa, toiset tulevat avuksi.
Huumeiden vaikutus on nopeaa ja nopeasti invalidisoivaa. Silti on henkilöitä, jotka ovat elämänsä aikana käyttäneet pitkään jotakin huumetta. Voi olla, että vuosikausiin ei kukaan ole mitään huomannut. Joidenkin kohdalla käyttö saattaa pysyä hallinnassa. Kuitenkin on suunnaton vaara, että minkä tahansa huumeen, aineen käyttäjä joutuu akuuttiin vaaraan. Mielestäni asiassa pitää olla rehellinen kaikille, nuorillekin. Kun kerrotaan, kuinka asia on tai voi olla, se on uskottavaa.
Hengenpelastava, akuutti apuun tuleminen vanhempien ja muiden taholta on tärkeää, vaikka motivaatio päästä eroon ei olisi vielä herännyt. Se on uskoa siihen, että ihminen jonakin päivänä herää taistelemaan riippuvuutta vastaan ja pelastaa itsensä. Väliaikaisen avun antaminen antaa siihen tilaisuuden.
Ellei päihteiden käyttäjää auteta, on kuin hänelle haluttaisiin kostaa tai sakottaa tyhmyydestä. Auttaa pitää.
Kirsti Vuolo-Äärilä
Sosiaaliterapeutti
