Punamultahallituksen ohjelma on pitkä ja epäselvä. Melko erikoinen kompromissi. Neuvotteluissa demarit tavoittelivat pitkää ja täsmällistä ohjelmaa ja keskustalaiset lyhyttä ja epätäsmällistä. Tuli pitkä ja epätäsmällinen.
Epätäsmällisiksi jätetyt asiat - ja niitä on paljon - tulevat ratkaistaviksi hallituksessa. On todennäköisesti, että ruotsalaiset asettuvat valtaosassa kysymyksiä lähemmäs kepua kuin demareita. Demarit voittivat ohjelmaneuvottelut, mutta on todennäköistä, että toteutuksesta vastaavat keskustalaiset ruotsalaisten tuella.
Hallituksen sisällä on paljon jännitteitä. Suurin niistä on erittäin kauas näkyvä syvä epäluottamus kahden suurimman puolueen välillä. Oireellista ja samalla perin kummallista on, että vastavalittu keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja toteaa, ettei keskusta petä enää. Vastaus kysymykseen, oletko jo lakannut pieksemästä puolisoasi on siis myönteinen.
Epäluottamuksesta ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että hallitusyhteistyö kariutuisi neljän vuoden aikana. Mutta selvää on, että politiikan seuraajille tullaan tarjoilemaan dramaattisia tapahtumia tulevan neljän vuoden aikana.
Talouspoliittisen muotoilun osalta hallitusohjelma yllättää. Se on kohtuullisen tarkka ja vasemmistolaisempi kuin Lipponen II:n ohjelma.
Talouspoliittiseen osaan on kirjoitettu järkevää suhdannepoliittista ajattelua. Seikka, jonka kokoomuslaiset tyrmäsivät vuonna 1999. Hallitusohjelmassa nimittäin sallitaan valtiontalouden alijäämä mikäli suhdannetilanne sitä edellyttää. Viisaasti linjoitettu. Valtion menoille on tiukat raamit, mutta ne ovat väljemmät kuin edellisen hallituksen hallitusohjelmassa. Veronalennuslinja on maltillinen. Kaikki vasemmistolaisia painotuksia.
Hallitusohjelmassa pistää silmään lukuisat maininnat kolmikantayhteistyön merkityksestä. Olisihan tuon vähemmälläkin uskonut. Yhtä kaikki: mikäli käytäntö tulee noudattamaan ohjelman tekstiä työreformi on kuopattu syvälle. Ilmeisesti demareiden epäluulo keskustalaisia kohtaan oli sen verran suurta, että työmarkkinoiden pelisääntöjen kunnioittamisesta tehtiin hallitusohjelmassa uskonkappale.
Keskustalaiset maksoivat pääministerin paikasta kovan hinnan. Hallitusohjelman sisältö oli yksi maksuväline, ministerisalkkujen jako toinen.
Hallitusohjelmassa voi nähdä myös demareiden linjamuutoksen. Lipposen kokoomuksen näkemyksiä ymmärtävä linja, jonka ohjelmajulistuksena voidaan pitää Sailaksen veronalennuksia ja rakenteellisia uudistuksia korostavaa paperia sai väistyä. Heinäluoman perinteisemmistä vasemmistolaisista arvoista lähtevä ajattelu voitti. Tätä taustaa vasten oli luonnollista, että Lipponen ei ottanut ministerin salkkua.
On vaikea uskoa, että demarit voivat toimia tällä pelikuviolla, jossa puolueen puheenjohtaja on vilttiketjussa kahta vuotta.
Kokoomuksella tulee olemaan oppositiossa helppoa. Se tulee vaatimaan roimia veronalennuksia ja rakenteellisia uudistuksia mm. työttömyysturvaan. Uskottavuusongelmia ei ole. Se jatkaa uskollisesti valitsemallaan linjalla.
Vasemmistoliiton tilanne oppositiossa on vaikeampi. Hallitusohjelma on vasemmistolaisempi kuin sen hallituksen ohjelma, jota puolue puolusti menneenä neljänä vuotena. Köyhien kurittaminen tulee toki jatkumaan, josta oppositiopolitiikan ainesosat voi löytää.
Vasemmistoliiton tilannetta ei helpota se, että opposition ja hallitusvastuun raja kulkee nyt 12 vuoteen ensimmäistä kertaa vasemmistopuolueiden välillä. SAK-laisen ay-liikkeen sisällä tämä jännite tuntuu.
Kirjoittaja on taloustieteilijä, joka työskentelee Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Hän on vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri.
