Itsenäinen kunta, itseisarvoko?
Päivi Peltolalle kiitos rakentavasta julkisesta kannanotosta (TS 30.3.). Merimaskulaisena valtuutettuna neljä kautta antoivat minulle pohjaa sekä tietää että tuntea kunnallisia rakenteita ja kuntalaisten asioita. Hyvinvointi ja kasvu Merimaskussa rakentuivat noinakin vuosina jo paljon aikaisemmin luodulle pohjalle. Oli taitavia viranhaltijoita ja oli visionäärejä luottamushenkilöissä; erityisesti arvostan monia nyt jo ikänsä takia luottamustehtävistä luopuneita, todellisia kunta-alan valtiomiehiä, joiden työn ansiosta asiat ovat nyt niin hyvin.
Sittemmin olen saanut tutustua Rymättylään samalta pohjalta. Nähnyt miten tänne on sinnitelty hyvinvointia ja palveluita kuntalaisille kaikkiin ikäluokkiin. Poikon päiväkoti, koulun ja kirjaston laajennus, alkamassa oleva vanhustentalon peruskorjaus, vesijohto- ja viemäriverkosto, tontit yritystoiminnalle ja uusille asukkaille eivät synny ilman hellittämätöntä työtä, jopa lobbaamista. Mutta yhdessä olisimme vielä vahvempia.
Lähinnä valtionhallitoon päin on tarpeita, joihin oma voima ei tahdo riittää ja jotka kaipaisivat kuntiemme keskinäistä ymmärtämistä ja yhteistyötä: liikenneolot maalla ja merellä, keskiasteen kouluolot, terveyden- ja sairaanhoitokysymykset sekä juomavesiasiat. Olisimme yhdessä vahvempia neuvottelijoita niin valtioon kuin Naantaliinkin päin. Nykyinen politiikka ei ole meidän etumme.
Olet huolissasi kuntakeskuksista. Jo nyt niitä on molemmissa kunnissa useita, tosin Merimaskun kirkonkylän ohi aika ja liikenne ovat valitettavasti ajaneet, jäljelle jäävät koulu ympäristoineen ja Särkän alue, jota on jo kauan uumoiltu uudeksi hallinnolliseksi keskukseksi. Kirkonsalmen silta yhdistää mantereen puolen Merimaskuun ja Askaisten kunnan, joten, jos visioidaan hieman lisää...
Rymättylä kehittää vuoteen 2010 ulottuvan visionsa mukaan kolmea keskusta: kirkonkylää, Poikkoa ja Röödilää, joilla kaikilla on oma vahvuutensa. Entisinä aikoina kummassakin kunnassa oli kymmeniä kyliä, kauppoja ja kouluja. Oltiin omavaraisia. Mutta emme voi estää olojen muuttumista. Mielestäni etulyönti on sillä, joka tietää mitä tahtoo, minne menee, ei sillä, joka jää odottamaan, mitä tapahtuu.
Otavan saarella olisi voitu estää luonnon kannalta ikäviä ilmiöitä, jos yli kuntarajan olisi aikanaan ojennettu käsi ja tehty yhteistyötä - ihmisen ja ympäristön hyväksi. Ei se kunnan hallinto vielä tässä koossa mihinkään karkaa, kuinka usein tavallinen kuntalainen poikkeaa kunnantalossa? Päätöksenteko jopa saattaa nopeutua, kun on yhteiset pelisäännöt ja pätevät viranhaltijat.
Valtion porkkanarahat ovat vielä voimassa.
Raija Wecksell
