Arto kaarman kolumni: Kevätkö onnen aikaa?
Kevät keikkuen tulee sanotaan, ja hyvinhän se on sanottukin. Ja jos ei kevättä olisi se pitäisi keksiä.
Kevät on kuin ujo sulhaspoika. Tulee, on tulevinaan, perääntyy ja häviää kokonaan, tulee sitten taas suurella voimalla ja rytinällä. Mutta juuri kun olemme ehtineet todeta, että nyt se kevät tuli ja talvi meni, se oikea talvi vasta alkaakin.
Kesärenkaat autojensa alle laittaneiden otsanahat ovat menneet syviin ryppyihin. Kevään tulo on pysähtynyt kuin seinään. Matkamme kevääseen on kuitenkin kuin löytöretki. Sillä se on aina arvaamaton, yllätyksiä täynnä, kuin suuri seikkailu, vaikka niin tuttu.
Matka kevääseen tulisi tehdä jonkun toisen kevätihmisen seurassa, ei yksin. Kaksin silmin huomaa niin paljon enemmän. Kevään kirkkaassa valoisuudessa yhdessä kevään ihmeen kokeminen on kaksin verroin suurempi asia kuin jos sitä yksin ihmettelee. Jos kysyt mikä ihmiselle on tärkeää, taidat usein vastaukseksi saada, että toinen ihminen. Siis kumppanin kanssa keväiselle löytöretkelle.
Siltä matkalta kun ei kukaan tahtoisi pois jäädä, sillä perillähän odottaa kaivattu kesä iloineen.
Kevät meitä vain ensin kovin kourin koittelee ja mittailee. Juuri kun olemme ihastelleet aamujen valoisuutta, ja päivitelleet kevään varovaista henkäilyä, siirretäänkin kelloja taakse päin kokonainen tunti. Sen sunnuntain aamuhämärässä ovat tunnelmat varsin apeat.
Keväässä on aina jotain suurta ja ihmeellistä. Luonnossa tapahtuu niin paljon sellaista mitä emme ollenkaan huomaa. Me vain tarkkailemme lumen häviämistä, emme näe puiden sisälle, missä mahlat heräilee ja virtailee.
Kevääseen liittyy myös runsaasti odotusta. Odotamme malttamattomina että lumet sulaisi, että saisimme laittaa toppatakkimme ullakolle, odotamme pääsiäistä, mämmin makua suuhun, keltaisia pääsiäiskoristeita pöytään, perinteisiä pääsiäisruokia, virpojalapsia oven taakse, suklaamunia, mutta myös hiljentymistä pääsiäisen kristillisen sanoman ääreen.
Ehkä juuri tässä on kevään suuri, syvällinen arvoitus. Jatkammeko onnellisuuden etsintää entiseen tapaan: Mitä kivaa ja hauskaa tänään voitaisiin tehdä. Niin monelle kun elämän keskipisteenä ovat nautinnot, joita olisi saatava mahdollisimman vähäisin ponnistuksin. Platon ja Aristoteles korostivat hyveiden noudattamista matkalla onneen. Jeesus julisti onnelliseksi kärsivällisen, armahtavaisen, ja rauhantekijän.
Keväässä on väkevät soinnit ja vahva on virta sen. Todelliset kevään airuet ovat tietenkin muuttolinnut. Ilman niitä ei olisi kevättä eikä kesääkään.
Onni on nähdä pienet asiat, kuten keltainen leskenlehti tien ohessa, kuulla kiurun riemullinen liverrys taivaan sinessä tuoksuvan kevätpellon yllä, peipon heleä laulu ja tuntea kevätauringon lämpö kasvoillaan.
Kevät vielä sen talven selän taittaa ja niin taas keväinen matkamme jatkuu. Kevät on myös rakkauden ja kohtaamisten aikaa. Ja kel onni on, hän onnens löytää.
Kirjoittaja on Turun suomenkielisen työväenopiston rehtori.