Reunahuomautus työllisyyden ja verotuksen suhteesta
Kansantaloustieteen professori Paavo Okko ottaa (TS 1.4.) selvästi myönteisen kannan Sailaksen työllisyystyöryhmän esityksiin. Vaikkei hän varauksettomasti kannata Sailaksen paperin kaikkia kohtia, hän näyttää Sailaksen tavoin ajattelevan että nykyisen tilanteen muuttamiseksi tarvitaan jyrkkiä toimenpiteitä. Valtaosa Suomen talousoppineista näyttää jakavan tämän näkemyksen toimivat se he sitten yliopistoissa, valtiovarainministeriössä tai valtion tutkimuslaitoksissa.
Kansalaisten onkin syytä valppaasti seurata mistä leireistä Sailaksen paperille kaikuvat kiihkeimmät aplodit - ja miettiä mitä yhteiskuntamme osapuolia se toteutuessaan eniten hyödyttäisi.
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa että Sailaksen ja kumppanien tavoitteena on luoda maahamme köyhien työmarkkinat. "Joustavoittamalla" työnteon ehtoja ja heikentämällä työttömyys- ja sosiaaliturvaa (jos se nyt on mahdollista) pakotetaan työttömyyden "kovassa ytimessä" olevat ihmiset ottamaan vastaan työtä millä tahansa ehdoilla. Samalla verotusta edelleen vähentämällä luodaan varakkaiden ylläpitämät piika- ja palvelijatyömarkkinat.
Tämä on askel kohti yhdysvaltalaista yhteiskuntamuotoa, jota Okko pitääkin eurooppalaista parempana. Perusteluna on lähinnä, että USA:n työllisyysaste ja tulotaso ovat eurooppalaisia korkeammat. Tällainen tulotasovertailu ei kuitenkaan huomioi verovaroilla toteutettujen palvelujen merkitystä hyvinvoinnille. Herää myös kysymys miksi eurooppalaisten pitäisi tehdä töitä yhtä paljon kuin amerikkalaisten.
Jos eurooppalaiset suosivat toisenlaisia ajankäyttötapoja kuin loputon työnteko ja hysteerinen kuluttaminen se heille suotakoon, vaikka se ekonomistin silmään negatiiviseksi värittyykin. Myöskään Okon näkökulma ei riittävästi huomioi USA:n suunnattomia tuloeroja, jotka tekevät yleisestä tulotasosta puhumisen lähes mahdottomaksi. USA:ssa on valtava työssäkäyvien köyhien armeija. Okko uskoo kuitenkin että köyhänäkin on parempi elää jos lisäksi ei ole työtön. Uskon useimpien suomalaisten ajattelevan että työtätekevien ihmisten ei pitäisi lainkaan lukeutua köyhien joukkoon.
Parempi perustelu työllisyysasteesta huolehtimiseen on Suomenkin edessä oleva väestörakenteen muutos. Täytyy olla tarpeeksi porukkaa töissä jotta selvittäisiin kasvavista eläke-, terveydenhoito- ym. kuluista. Tässä vaiheessa onkin aika siirtyä teoriasta käytäntöön ja katsoa millä eväillä meidän lähiympäristössämme toimitaan.
Tarkastelkaamme vaikka Ruotsia ja Tanskaa, jotka ovat eurooppalaisittain korkean työllisyysasteen maita. Päästäksemme Ruotsin ja Tanskan tasolle meidän täytyy ronskisti korottaa verotustamme, lisätä huomattavasti tulonsiirtoja, korottaa määrätietoisesti työttömyys- ja sosiaaliturvan tasoa sekä kasvattaa ay-liikkeen vaikutusvaltaa työelämän ehdoista päätettäessä.
Kai Lahtinen
