Leikkaukseen vasta
jos muu hoito ei auta
Luin suurella mielenkiinnolla TS-Extrasta 29.3. artikkelin selkävaivojen erilaisista hoitomuodoista. Kirjoitan omista kokemuksistani ja valinnoistani tukirankani hoidossa. Syksyllä -89 selkäni kipeytyi. Lääkäreiltä sain tulehduskipulääkkeitä ja viikon parin sairaslomia tilanteen mukaan.
Olen aina ollut liikunnallinen ja jokseenkin normaalipainoinen. Selkävaivan seurauksena kävely tuli mahdottomaksi. Lonkan seutuun ja etureiteen tuli polttavaa kipua jo puolen kilometrin kävelystä.
Hakeuduin kiropraktikon hoitoon. Hän totesi, että vaivan hoitaminen edellyttää tietokonetomografiakuvausta. Sain kirurgilta lähetteen ja kävin kuvissa. Asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan selkäydinkanavasta löytyi ahtauma.
Kirurgin mukaan ainoa hoitokeino on leikkaus ja sen vaikeutta lisää rakenteellinen vika, jonka seurauksena joudutaan poistamaan selkäydinkanavasta myös luuta. Leikkaukseen sisältyy riskejä ja selkä ei tule enää entiselleen.
Kiropraktikko tutki kuvat ja totesi hoitaneensa vastaavia tapauksia ja sanoi, että kun olet tämän rakenteellisen vian kanssa pärjännyt tähänkin asti niin kyllä jatkossakin. Heti ensimmäinen käsittely kuvien jälkeen auttoi merkittävästi. Hoidossa olen käynyt 1-2 kertaa vuodessa. Selkä ei ole rajoittanut elämääni mitenkään.
Kesäkuussa -99 olkapääni kipeytyi. Tulehduskipulääkkeistä huolimatta vaiva paheni, oikeaa kättä särki ja se puutui olkapäästä sormenpäihin. Niskaa ei voinut taivuttaa taaksepäin lainkaan. Kävelläkin piti katse suunnattuna alas vasemmalle etuviistoon.
Hakeuduin neurokirurgin vastaanotolle. Magneettikuvissa todettiin välilevyn pullistuma kaularangassani 6-7 nikaman välillä. Neurokirurgi totesi, että vaiva on jatkunut niin kauan, ettei se enää parane ilman leikkausta ja laittoi minut leikkausjonoon keskussairaalaan nikamavälin jäykistysleikkausta varten.
Kiropraktisesta hoidosta saamieni hyvien kokemusten perusteella vein magneettikuvat kiropraktikolle hoitosuunnitelmaa varten. Viidennen hoitokerran jälkeen en tarvinnut särkylääkettä ja jatkohoitojen ja omatoimisen hoidon seurauksena vaiva on poissa. Siinä vaiheessa kun ilmoitus leikkauspäivästä tuli, olin jo vakuuttunut pehmeästä hoitomuodosta ja voin ilmoittaa, että antaisivat vuoron seuraavalle.
Olen vakuuttunut, etten olisi yhtään paremmassa kunnossa, vaikka olisin valinnut kirurgiset hoitomuodot. Omakohtaiseen kokemukseeni perustuva mielipiteeni on, että leikkaukseen vasta sitten jos muu hoito ei auta.
Pertti Marjamäki
