Opetuksesta Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella
Turun Sanomat on viime aikoina osoittanut kiinnostusta yliopistolaitoksemme rahoitusongelmiin. Pääkirjoitus 23.2. mainitsee erikseen Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen, jonka opiskelijat esimerkiksi keräävät rahaa ostaakseen itse itselleen luentoja, koska kyseisellä laitoksella ei ole varaa palkata luennoitsijaa. Tällaisessa tapauksessa herää kysymys, onko laitoksen henkilökuntaa valittaessa opetustarpeet otettu riittävästi huomioon.
Tämä kannanotto puolestaan perustuu lehden aikaisempaan artikkeliin 8.2., jossa kerrotaan kyseisestä opiskelijoitten demonstraatioksi tarkoitetusta tempauksesta. Kerrotaan kyllä, että tempaus ei ole suunnattu laitoksen opetushenkilökuntaa vastaan, mutta näin se kuitenkin näkyy ymmärretyn.
Laitoksessamme kyllä järjestetään keväällä 2003 tutkintovaatimuksissa vahvistettu virkaopetus ja muutakin. Luento- ja seminaariopetusta antavat oppiaineidensa professorit ja lehtorit. Tämän lisäksi kontaktiopetukseen kuuluvat seminaarit ja ekskursiot, joissa myös assistentit ovat mukana ohjaamassa opinnäytetöitä. Vierailevia opettajiakin on rajoitetusti ollut mahdollisuus käyttää. Tilanne on siis kovin erilainen kuin mitä Turun Sanomien kirjoituksista voisi päätellä.
Kyseisessä pääkirjoituksessa arvellaan myös nykyisen tulosohjausjärjestelmän houkuttelevan hyväksymään väitöskirjoja ja pro gradu -töitä heppoisin perustein, koska nykyjärjestelmässä yliopistojen rahoitus on perustunut siihen, kuinka monta tohtoria ja maisteria kukin pystyy tuottamaan.
Edelleen todetaan, että mainituista syistä opetusministeriö onkin ryhtynyt jarruttamaan tavoitteiden kasvua kaudelle 2004-2006. Tässä onkin ongelman ydin: yliopistojen rahoitus ei suinkaan perustu niiden tulokseen vaan tulostavoitteisiin. Siksi niiden kannattaa neuvotteluissa opetusministeriön kanssa pyrkiä korottamaan tulostavoitteita epärealistiselle tasolle saadakseen enemmän resursseja. Mutta se, miten yliopistot sitten edelleen jakavat saamansa rahoituksen onkin jo toinen asia. Esimerkiksi oma laitoksemme on vuosikausia ollut tiedekuntamme tuloksellisimpia. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt resursseissamme. Meillä siis ei ole mitään houkutusta laadun alentamiseen.
Totta on, että Turun yliopistollakin on rahoitusongelmansa, mutta ainakaan vielä se ei näy opetuksessa vaan muussa toiminnassa. Esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa, johon laitoksemme kuuluu, tehtiin laman aikana 1990-luvun jälkipuoliskolla taloudellisten realiteettien aiheuttamat virkojen lakkautukset. Tämä oli kuitenkin sattumanvaraista, sillä lakkautetuiksi tuli vain noina aikoina vapautuneita virkoja, koska ketään ei haluttu irtisanoa. Sen jälkeen on odoteltu rahoituksen palautumista lamaa edeltäneelle tasolle ja kaikki lakkautetut virat on perustettu uudelleen.
Nyt dekaanimme on asettanut työryhmän, joka ryhtyy pohtimaan tilannetta ja tekee aikanaan ehdotuksensa toiminnan sopeuttamiseksi vallitseviin taloudellisiin realiteetteihin. Sitten kun tämä työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja sen ehdotukset on toteutettu, lienee syytä myös tiukkaan seurantaan, ettei tehtyjä välttämättömiä leikkauksia heti mitätöidä. Näin Turun yliopiston humanistinen tiedekunta ja laitoksemme sen osana säilyttävät jatkossakin korkean kansainvälisen tasonsa mutta kooltaan supistuneena.
Se, missä koulutusresursseja maassamme nykyisin kasvatetaan, näkyy mm. pääkirjoituksessa 24.2. Tämän mukaan pelkästään Turun ammattikorkeakoulussa on tämän vuoden budjetissa varattu 800 000 euroa opetuksen kehittämiseen. Panostus on niin tuntuva, että sillä jo saadaan paljon aikaankin. Toivottavasti.
Turun yliopiston kulttuurien
tutkimuksen laitosneuvoston jäsenet
Annikki Kaivola-Bregenhöj Laitoksen johtaja,
folkloristiikan professori
Veikko Anttonen Uskontotieteen professori
Pekka Leimu Humanistisen tiedekunnan varadekaani,
kansatieteen professori
Henrik Asplund Arkeologian amanuenssi
Tiina Mahlamäki Uskontotieteen assistentti
Timo J. Virtanen Kansatieteen lehtori
Elsa Hietala Opiskelija, arkeologia
Leea Mäkelä Opiskelija, folkloristiikka
