Yllätyksiä pääkirjastossa
Päätin varautua tiedonjanoni sammuttamiseen ja suunnistin Turun kaupungin pääkirjastoon. Pikainen kiertely hyllyköiden välissä antoi seuraavanlaisen sadon.
MitäMissäMilloin-kansalaisen vuosikirja on vuodelta 2002, joten se on ainakin tuorein lajissaan. Ennätystenkirja on vuodelta 1994. Siinä saattaa olla jo vanhentunutta tietoa, mikäli suomalaiset ovat innostuneet istumaan muurahaispesissä vuosituhannen vaihteessa. Ruotsinkielisenä ennätykset on päivitetty vuoteen 1996 asti, joten pakkoruotsi kannattaisi tässäkin asiassa.
Filosofia ei ole niitä herkimpiä aineita pilaantumaan. Silti hyllyistä löytyy Platonin teokset vuoden 1999 painoksina ja Montaignen ja Pascalin esseitä kelvollisina kovakantisina laitoksina. Oman pikantin höysteensä antavat vanhat viisikymmentäluvun kellastuneet saksalaisen filosofian teokset, jotka huokuvat samaa rappeutunutta arvokkuutta kuin itse pääkirjaston rakennus.
Martti Haavion toimittama Ikuisia ajatuksia on vuodelta 1947. Nimestä päätellen teosta ei tarvitse poistaa hyllystä ennen kuin paperi tuhoutuu.
Tähtitieteessä käydään huimaa kilpajuoksua universumin laajentumisen kanssa. Tietoa löytyy 1990-luvun puoliväliin asti. Pääkirjaston käyttäjän universumi on noin 14 miljardin vuoden ikäinen ja Big Bang on vallitseva totuus. Se riittänee tavalliselle matonkuluttajalle, joka laskee päiviään seuraavaan kesälomaan.
Autonkorjausoppaiden joukosta löytyy jopa upouuden Volvon korjausopas. Kukahan sen on tilannut? Jos sellaiseen on tarvetta, asiaa voisi olla pikemminkin kuluttaja-asiamiehelle kuin kirjastoon.
Matkailuoppaat ovat tunnetusti herkkiä ajanmittareita. Tähän aikaan vuodesta hyllystä löytyy 1990-luvulla tehtyä aineistoa jopa Kreikasta ja Espanjasta.
Nostalgisen häivähdyksen menneistä ajoista tuo vuoden 1977 opas Splitistä ja Dalmatiasta. Siinä kerrotaan miten lomailla Jugoslavia-nimisessä kansantasavallassa. Ei pääkirjaston käyttäjä Itä-Euroopassa pulaan joutuisi, sillä uuden polven "seikkailumatkaoppaita" löytyy yllinkyllin. Albaniastakin saa tietoa Maarit Verrosen kirjasta vuodelta 1997.
Uusinta Varesta tai Hotakaista saa varmasti jonottaa, mutta uutta turkulaista runoutta on hyllyissä odottamassa noutajaansa. Ja ainakin atk:n mukaan Marjo Iso-Pahkalan uusin on jo kierroksessa.
Kun kirjaston ovi jymähtää takanani kiinni, en ainakaan minä haeskele bussiaikatauluja Raisioon.
Tarmo Pyykkönen
