Lukijoilta

Päättäjät ja mielenterveystyö

TS/Karoliina Hjelm<br />Turkulainen psykiatrian sairaalakurjuus on seurausta terveydenhuollon kovista leikkauksista. Mitä ajattelevat eri puolueet mielenterveystyön tärkeydestä, pohtii kirjoittaja.
TS/Karoliina Hjelm
Turkulainen psykiatrian sairaalakurjuus on seurausta terveydenhuollon kovista leikkauksista. Mitä ajattelevat eri puolueet mielenterveystyön tärkeydestä, pohtii kirjoittaja.

Vaikka Turku ei ole maamme köyhimpiä kuntia, olemme joissakin suhteissa, kuten psykiatrian resurssoinnissa, enemmänkin jälkijoukoissa kuin eturintamassa. TS:n pääkirjoitus 26.1. kuvasi hyvin vallitsevaa tilannetta. Olen aina olettanut, että määrärahojen priorisoinnissa sinänsä voivat puoluepoliittiset näkökohdat vaikuttaa hyvinkin paljon, mutta esimerkiksi terveydenhoitopalvelujen sisällön osalta olen kuitenkin olettanut, että siinä määräävinä tekijöinä ovat väestön tarpeet, kuten sairastaminen ja hoidon tarve.

Kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa täysin puolueista riippumatta on mielenterveystyö, etenkin lasten ja nuorten psykiatria nostettu priorisointilistoilla aivan kärkeen. Niinpä olinkin järkyttynyt lukiessani Kirsti Paasion 5.2. kirjoitusta, jonka mukaan olisikin olemassa rajalinja puolueiden välillä: ne jotka haluavat konkreettisia parannuksia mielenterveystyöhön ja niitä, jotka asettavat jotakin muuta etusijalle.

Terveydenhoidon määrärahat ovat Suomessa - ja myös Turussa - järkyttävän pienet esimerkiksi EU-maihin verrattuna. Lisäksi psykiatrian osuus terveydenhoidon kuluista väheni rajusti vaiheessa, jossa ennen lamaa purettiin psykiatrista sairaalahoitoa tarkoituksena siirtyä yhä avohoitopainotteisempaan suuntaan. Tarkoituksena oli siirtää syntyvät säästöt psykiatriseen avohoitoon, mutta näin ei käynyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Taloudellisen laman alettua siis terveydenhuollon leikkaukset olivat käytännössä huomattavalta osin näitä psykiatrian säästöjä, joita ei ole koskaan palautettu mielenterveystyölle. Näin tapahtui Turussakin ja siksi turkulainen psykiatria, joka aiemmin oli suuressa maineessa ja esikuvana maailmalla on riutunut. Esimerkkinä on nykyinen psykiatrian sairaalakurjuus ja usean kuukauden jonot mielenterveystoimistoihin.

Tuoreessa Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen tekemässä selvityksessä on todettu, että Turku ja Varsinais-Suomi ovat Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kanssa peränpitäjinä nuorisopsykiatrian resurssoinneissa, mm, Pirkanmaalla resurssit ovat nuorisoikäiseen väestöön suhteutettuna yhden kolmasosan verran paremmat. Vain akuuttipsykiatriset palvelut ovat Turussa asianmukaisesti järjestettyjä.

Onko mahdollista, että kokoomus, vihreät, keskusta ja Rkp toimivat priorisoinnissa toisin, vaikka ainakin juhlapuheissa olen ymmärtänyt näidenkin puolueiden prioirisoivan mielenterveystyötä?
Ilpo Lahti
Psykiatrian dosentti
Turku