Puolueet käyttävät tuleviin eduskuntavaaleihin yhteensä noin 3,5 miljoonaa euroa. Summa on jonkin verran kasvanut edellisistä vaaleista. Puolueiden käyttämät rahat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu vaalikampanjointiin kuluvasta rahasta.
Valtaosa rahasta kuluu yksittäisten ehdokkaiden budjeteissa. Pari vuotta sitten työskennelleen vaalirahoituskomitean selvitysten perusteella voidaan arvioida, että kaiken kaikkiaan vaalikampanjointiin käytetään tulevissa vaaleissa 15-20 miljoonaa euroa. Puolueiden osuus on kokonaispotista noin 20-25 prosenttia.
Ehdokkaita vaaleissa on noin 2 000. Keskiarvobudjetti on noin 6 000 - 8 000 euroa. Jakauma ei ole tasainen: neljännes ehdokkaista käyttää yli 90 prosenttia kaikista ehdokkaiden vaalirahoista.
Läpipääsyn ja budjetin suuruuden välillä on positiivinen korrelaatio. Kansanvallan onneksi joukossa on poikkeuksia. Suurilla budjeteilla on jääty rannalle ja pienillä menty läpi. Pääsääntö kuitenkin on, ettei vaalit "ole mitään yksilehmäisen hommaa" kuten monet vaalit läpikäynyt Mikko Pesälä on todennut.
Istuvassa eduskunnassa olevien keskimääräinen vaalibudjetti oli viime vaaleissa vajaat 20 000 euroa. Tulevien edustajien keskimääräiset kampanjakulut ovat vielä suuremmat.
Kansanvallan puhtoisuuden kannalta se, mistä rahat tulevat on tärkeää. Laki, jonka nojalla isommat rahalahjoitukset tulee ilmoittaa, on tervetullut. Ilmoituksen oikeellisuus jää julkisuuden arvioitavaksi. Ainoa rangaistus virheellisestä tiedosta on ikävä julkisuus.
Vaalikassat kerätään eri paikoista. Suuren osan muodostavat poliittisten paikallisyhdistysten tuki sekä ehdokkaan oma lompakko. Näistä lähteistä kerättävään rahoitukseen ei liity mitään hämärää.
Kampanjointikulujen kasvaessa kasvava osa rahoituksesta kerätään yrityksiltä ja yhdistyksiltä. Tällöin ollaan kaltevalla pinnalla. On selvää, että rahoitukseen äärimmäisen harvoin liitetään selkeätä vastapalvelusvaatimusta, vaikka jonkinasteinen rahoittajan näkemysten ymmärrys rahalahjoitukseen sisältyy.
On erittäin vaikea vetää rajaa terveen ja epäterveen sidonnaisuuden välille. Kun ay-liike tukee ehdokkaana olevaa ay-aktiivia tai MTK viljelijäehdokasta tai yritys yrittäjäehdokasta ollaan yleensä terveen rahoituksen piirissä. Jos taas yhdistys tai yritys antaa ehdokkaalle rahaa sillä ehdolla, että hän läpipäästyään suostuu noudattamaan rahoittajan antamia ohjeita, ollaan demokratian ihanteiden kanssa sukset pahasti ristissä.
Rahoitus on nykyisellään valtaosaltaan tervettä. Näkyvissä olevat kehitystrendit kuitenkin arveluttavat. Kampanjabudjetit kasvavat. Raha näyttelee vaali vaalilta yhä suurempaa roolia. Epäterveen rahoituksen mahdollisuus kasvaa.
Joudumme muutaman vaalin jälkeen tiukentamaan vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöä. Nykyistä lainsäädäntöä tulee tiukentaa kahdella tavalla. Ensinnäkin valvovalla viranomaisella tulee olla oikeus, velvollisuus ja resurssit selvittää annettujen tietojen paikkansapitävyys. Toisaalta vilpillisestä ilmoituksesta pitäisi seurata rangaistus.
RALF SUND
